1 Kun Israel lähti Egyptistä, kun Jaakobin suku jätti vieraan maan,

2 Herra teki Juudasta pyhäkkönsä, Israelista oman valtakuntansa.

3 Meri näki tämän ja pakeni, Jordanin vedet kääntyivät takaisin.

4 Vuoret hyppivät kuin karitsat, kukkulat kuin säikyt lampaat.

5 Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet? Miksi käännyt takaisin, Jordan?

6 Vuoret, miksi hypitte kuin karitsat? Miksi, kukkulat, säikytte kuin lampaat?

7 Vapise, maa, Herran edessä, Jaakobin Jumalan edessä!

8 Hän muuttaa kallion kosteikoksi, avaa kivipaadesta vesilähteen.

1 Aleluia. Quando Israel saiu do Egito, e a casa de Jacó se apartou de um povo bárbaro,

2 a terra de Judá tornou-se o santuário do Senhor, e Israel seu reino.

3 O mar, à vista disso, fugiu, o Jordão volveu atrás.

4 Os montes saltaram como carneiros; as colinas, como cordeiros.

5 Que tens, ó mar, para assim fugires? E tu, Jordão, para retrocederes para a tua fonte?

6 Ó montes, por que saltastes como carneiros, e vós, colinas, como cordeiros?

7 Ante a face de Deus, treme, ó terra,

8 por quem o rochedo se mudou em lençol de água, e a pedra em fonte de água viva.