1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu. (H65:2)Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,

2 (H65:3)sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.

3 (H65:4)Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi.

4 (H65:5)Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!

5 (H65:6)Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat.

6 (H65:7)Sinä pystytit vuoret voimallasi, sinun on valta ja väkevyys.

7 (H65:8)Sinä tyynnytit merten pauhun, aaltojen kuohun ja kansojen kohinan.

8 (H65:9)Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!

9 (H65:10)Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta, sinä teet sen hedelmälliseksi. Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä. Sinä kasvatat sadon ihmisille, pidät maasta huolen.

10 (H65:11)Sinä kastelet vaot, tasoitat kynnetyn pellon, pehmität sen sateilla ja siunaat maan kasvun.

11 (H65:12)Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi. Missä vaunusi kulkevat, siellä maa tiukkuu runsautta.

12 (H65:13)Autio aro viheriöi, kukkulat verhoutuvat juhlapukuun.

13 (H65:14)Niityt ovat lammaslaumojen peitossa, laaksot lainehtivat viljaa. Koko maa riemuitsee ja laulaa.

1 Ao mestre de canto. Salmo de Davi. Cântico. A vós, ó Deus, convém o louvor em Sião, é a vós que todos vêm cumprir os seus votos,

2 vós que atendeis as preces. Todo homem acorre a vós,

3 por causa de seus pecados. Oprime-nos o peso de nossas faltas: vós no-las perdoais.

4 Feliz aquele que vós escolheis, e chamais para habitar em vossos átrios. Possamos nós ser saciados dos bens de vossa casa, da santidade de vosso templo.

5 Vós nos atendeis com os estupendos prodígios de vossa justiça, ó Deus, nosso salvador. Vós sois a esperança dos confins da terra, e dos mais longínquos mares.

6 Vós que, com a vossa força, sustentais montanhas, cingido de vosso poder.

7 Vós que aplacais os vagalhões do mar, o bramir de suas vagas e o tumultuar das nações pagãs.

8 À vista de vossos prodígios, temem-vos os habitantes dos confins da terra; saciais de alegria os extremos do oriente e do ocidente.

9 Visitastes a terra e a regastes, cumulando-a de fertilidade. De água encheu-se a divina fonte e fizestes germinar o trigo. Assim, pois, fertilizastes a terra:

10 irrigastes os seus sulcos, nivelastes e as sua glebas; amolecendo-as com as chuvas, abençoastes a sua sementeira.

11 Coroaste o ano com os vossos benefícios; onde passastes ficou a fartura.

12 Umedecidas as pastagens do deserto, revestem-se de alegria as colinas.

13 Os prados são cobertos de rebanhos, e os vales se enchem de trigais. Só há júbilo e cantos de alegria.