1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (H140:2)Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!

2 (H140:3)He hautovat mielessään katalia, yhtenään he ovat haastamassa riitaa.

3 (H140:4)Heidän kielensä on terävä kuin käärmeen kieli, kyyn myrkkyä heillä on huulillaan. (sela)

4 (H140:5)Herra, suojele minua, älä anna minun joutua jumalattomien käsiin. Varjele minua väkivallantekijöiltä, jotka juonillaan yrittävät kaataa minut.

5 (H140:6)Nuo röyhkeät miehet ovat virittäneet minulle paulat ja langat, pingottaneet verkon tieni yli, piilottaneet loukkuja tuhokseni. (sela)

6 (H140:7)Minä luotan sinuun, Herra, sinä olet minun Jumalani, kuuntele, mitä sinulta pyydän!

7 (H140:8)Herra, sinä olet väkevä auttajani, sinun kätesi suojaa minua taistelussa.

8 (H140:9)Herra, älä anna käydä toteen sen, mihin jumalattomien mieli palaa, tee tyhjäksi ylvästelijöiden juonet! (sela)

9 (H140:10)Paljon pahaa ovat ahdistajani tehneet puheillaan -- kääntykööt ne heitä itseään vastaan!

10 (H140:11)Satakoon heidän ylleen hehkuvia hiiliä! Herra, syökse heidät tuleen, syökse kuiluun, josta ei pääse pois!

11 (H140:12)Panettelija älköön saako asua maassa, väkivaltaista vainotkoot onnettomuudet toinen toisensa perään.

12 (H140:13)Herra, sinä ajat köyhän asiaa, sinä hankit oikeutta onnettomalle, minä tiedän sen.

13 (H140:14)Oikeamieliset kiittävät sinun nimeäsi, rehelliset saavat asua lähelläsi.

1 Ao mestre de canto. Salmo de Davi. Livrai-me, Senhor, do homem mau; preservai-me do homem violento,

2 daqueles que tramam o mal no coração, que provocam discórdias diariamente,

3 que aguçam a língua qual serpente, que ocultam nos lábios veneno viperino.

4 Salvai-me, Senhor, das mãos do ímpio; preservai-me do homem violento, daqueles que tramam minha queda.

5 Orgulhosos, armam laços contra mim e estendem suas redes, e junto ao caminho me colocam ciladas.

6 Digo ao Senhor: Vós sois o meu Deus. Escutai, Senhor, a voz de minha súplica.

7 Senhor Deus, meu poderoso apoio! Vós protegeis minha fronte no dia do combate.

8 Não atendais, Senhor, os desejos do ímpio, não deixeis que se cumpram seus desígnios.

9 Que não levantem a cabeça os que me cercam; sobre eles recaia a malícia de seus lábios.

10 Carvões ardentes chovam sobre eles: sejam lançados numa fossa de onde não se ergam mais.

11 Não terá duração na terra a má língua; o infortúnio surpreenderá o homem violento.

12 Sei que o Senhor defende o desvalido, e faz justiça aos pobres.

13 Sim, os justos celebrarão o vosso nome, e os retos poderão viver em vossa presença.