1 Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin, erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.
2 Hoorebista on yksitoista päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.
3 Neljäntenäkymmenentenä vuotena, yhdennessätoista kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua.
4 Tämä tapahtui sen jälkeen, kuin hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.
5 Tuolla puolella Jordanin, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätä lakia, sanoen:
7 kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa tykö Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Etelämaahan ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.
8 Katso, minä annan maan teidän valtaanne; menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisillensä.'
9 Ja minä puhuin teille silloin sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä.
10 Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä niinkuin taivaan tähtien.
11 Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niinkuin hän on teille puhunut.
12 Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?
13 Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät teidän päämiehiksenne.'
14 Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'Se on hyvä, mitä sinä ehdotat tehtäväksi'.
15 Silloin minä otin teidän sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät teidän päämiehiksenne, tuhannen-,sadan-,viidenkymmenen-ja kymmenenjohtajiksi, ja päällysmiehiksi sukukuntiinne.
16 Ja silloin minä käskin teidän tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.
17 Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle, kuullakseni sen.'
18 Ja silloin minä annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.
19 Niin me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja peljättävän erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niinkuin Herra, meidän Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.
20 Silloin minä sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.
21 Katso, Herra, sinun Jumalasi, antaa maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niinkuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle puhunut; älä pelkää äläkä arkaile.'
22 Silloin te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin me tulemme'.
23 Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.
24 Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata.
25 Ja he ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä'.
26 Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan.
27 Ja te napisitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sentähden että Herra vihaa meitä, vei hän meidät pois Egyptin maasta, antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.
28 Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja; näimmepä siellä anakilaisiakin.'
29 Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä peljätkö heitä.
30 Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niinkuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä
31 ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'
32 Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,
33 joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.
34 Kun Herra kuuli teidän puheenne, vihastui hän ja vannoi sanoen:
35 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne,
36 ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika; hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsillensa minä annan sen maan, johon hän on astunut, sentähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa'.
37 Myöskin minuun Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään sinne pääse.
38 Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne; vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.
39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa.
40 Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan, Kaislameren tietä.'
41 Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan niinkuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.' Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.
42 Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne; älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä'.
43 Ja minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.
44 Ja amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niinkuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.
45 Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä.
1 以下是摩西在约旦河东的旷野， 疏弗对面的亚拉巴， 就是在巴兰和陀弗、拉班、哈洗录、底撒哈之间， 向以色列人所说的话。
2 从何烈山经过西珥山的路， 到达加低斯．巴尼亚， 共有十一天的路程。
3 出埃及以后第四十年十一月一日， 摩西照着耶和华吩咐他一切关于以色列人的话， 都告诉了他们。
4 当时， 他已经击败了住在希实本的亚摩利人的王西宏， 和住在亚斯他录与以得来的巴珊王噩。
5 摩西在约旦河东的摩押地， 开始讲解这律法， 说：
6 "耶和华我们的 神， 在何烈山告诉我们： ‘你们在这山上住够了；
7 现在你们要转回， 起程到亚摩利人的山地去， 到那些住在亚拉巴、山地、低地、南地、沿海一带、迦南人的地、黎巴嫩， 直到大河， 就是幼发拉底河一带的地方去。
8 看哪， 我把这地摆在你面前， 你们要进去， 占领这地为业， 就是耶和华向你们列祖亚伯拉罕、以撒、雅各起誓应许给他们和他们的后裔的地。’
9 "那时， 我曾经对你们说： ‘你们的重担， 我独自一人无法担当。
10 耶和华你们的 神使你们多起来； 你们看， 你们今日像天上的星那样多。
11 愿耶和华你们列祖的 神， 使你们比现在更多千倍， 又照着他应许你们的话， 赐福给你们。
12 我独自一人怎能担得起你们的重担、责任和你们争讼的事呢？
13 你们要按着支派选出一些有智慧、有见识、有经验的人， 我就立他们作你们的首领。’
14 你们回答我， 说： ‘你吩咐我们作的事很好。’
15 我就选出你们众支派中的领袖， 就是有智慧有经验的人； 按着你们的支派， 立他们作管理你们的首领， 就是作千夫长、百夫长、五十夫长、十夫长和其他官长。
16 "那时， 我吩咐你们的审判官， 说： ‘你们在兄弟中听讼， 无论是兄弟彼此诉讼， 或是与同居的外地人诉讼， 都要按着公义审判。
17 审判的时候， 不可偏袒人； 无论贵贱尊卑， 都要一样地听讼； 不可怕人的情面， 因为审判是属于 神的； 如果你们遇见难断的案件， 可以呈到我这里来， 让我审断。’
18 那时， 我把你们当作的一切事， 都吩咐了你们。
19 "我们照着耶和华我们的 神吩咐我们的， 从何烈山起行， 走过你们所见那大而可怕的旷野， 沿着到亚摩利人山地的路而行； 后来到了加低斯．巴尼亚。
20 我对你们说： ‘你们已经到了亚摩利人的山地， 就是耶和华我们的 神赐给我们的。
21 看哪， 耶和华你的 神已经把这地摆在你面前； 你要照着耶和华你列祖的 神告诉你的上去， 占领那地； 不要害怕， 也不要惊惶。’
22 你们众人都走到我这里来， 说： ‘我们要先派些人去， 替我们窥探那地， 然后把我们上去该走哪一条路， 该进哪些城， 向我们回报。’
23 这话我很同意， 就从你们中间选了十二个人， 每支派一人。
24 于是他们转身出发， 上了山地， 到了以实各谷， 窥探那地。
25 他们手里拿着那地的果子， 带下来到我们这里， 并且向我们回报， 说： ‘耶和华我们的 神要赐给我们的地是美地。’
26 "但你们不肯上去， 竟违背了耶和华你们的 神的吩咐；
27 你们在帐幕里抱怨， 说： ‘耶和华因为恨我们， 所以把我们从埃及地领出来， 要把我们交在亚摩利人手中， 消灭我们。
28 我们上哪里去呢？我们的兄弟使我们心灰意冷， 说： 那地的人比我们高大； 他们的城邑又大又坚固， 高耸入天； 我们在那里还看见有亚衲族的人。’
29 我就对你们说： ‘不要惊恐， 不要害怕他们。
30 耶和华你们的 神， 就是那走在你们前面的那一位， 他必为你们作战， 好像他在埃及， 在你们面前， 为你们所行的一切一样，
31 并且在旷野里， 你们也看见了耶和华你们的 神， 怎样在你们所行的一切路上， 背负你们， 好像人背负自己的儿子一样， 直到你们来到了这地方。’
32 虽然这样， 你们还是不信耶和华你们的 神；
33 他在路上走在你们前面， 为你们寻找安营的地方； 夜间用火柱， 日间用云彩， 指示你们当走的路。
34 "耶和华听见了你们说话的声音， 就恼怒， 起誓说：
35 ‘这个邪恶世代的人， 连一个也不能看见我起誓应许赐给他们列祖的美地；
36 只有耶孚尼的儿子迦勒可以看见； 并且我要把他踏过的地赐给他和他的子孙， 因为他专心跟从了我耶和华。’
37 因为你们的缘故， 耶和华也向我发怒， 说： ‘你也不能进入那地；
38 但是站在你面前侍候你的嫩的儿子约书亚， 他可以进到那里去； 你要鼓励他， 因为他要使以色列人承受那地为业。
39 还有你们的小孩子， 你们说要被掳掠的， 和你们的儿女， 就是今天还不知道善恶的， 他们都要进入那地； 我要把那地赐给他们， 他们要占领那地。
40 至于你们， 你们要转回， 经往红海的路， 起程到旷野里去。’
41 "那时你们回答我， 说： ‘我们得罪了耶和华； 现在我们愿意照着耶和华我们 神的一切吩咐， 上去作战。’于是你们都预备了兵器， 轻率地上山去了。
42 耶和华对我说： ‘你要对他们说： "你们不要上去， 也不要作战， 因为我不在你们中间， 免得你们在仇敌面前被击败。"’
43 我就告诉你们， 你们却不听从， 竟违背耶和华的吩咐， 擅自上山去了。
44 住在那山上的亚摩利人， 就出来攻击你们， 好像蜂群一样追赶你们， 在西珥击杀你们， 直到何珥玛。
45 你们就回来， 在耶和华面前哭， 但耶和华不听你们的声音， 也不向你们侧耳。
46 于是你们在加低斯住了许多日子。"