2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
3 Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.
4 Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.
5 Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku-tuo nurja ja kiero sukupolvi!
6 Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.
7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.
8 Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
10 Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.
11 Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.
12 Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.
13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.
14 Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
15 Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.
16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.
17 He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.
18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.
19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.
21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.
22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset.
23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun.
24 He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.
25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään.
26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',
27 jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.
28 Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.
29 Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.
30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!
31 Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät.
32 Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.
33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.
34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?
35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.
36 Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.
37 Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,
38 missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne.
39 Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni. 32:
40 Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä-
42 ja minun miekkani syö lihaa-surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.
44 Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.
45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,
48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:
50 Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö,
51 koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.
1 "天哪， 留心吧， 我要说话； 地啊， 聆听我口中的言语。
2 我的教训下降如雨， 我的言语滴落如露， 像细雨落在青草上， 像甘霖降在蔬菜上。
3 因为我要宣告耶和华的名； 你们要尊崇我们的 神的伟大。
4 他是磐石， 他的作为完全， 因为他一切所行的全都公平； 他是诚实无伪的 神， 又公义， 又正直。
5 这世代向他行事败坏， 就不是他的儿女， 满有弊病， 这实在是个乖僻弯曲的世代。
6 愚昧无知的人民哪， 你们这样报答耶和华吗？他不是你的父， 不是把你买回来的吗？他造了你， 建立了你。
7 你要回想古时的日子， 思念历代以来的年月； 问你的父亲， 他必告诉你； 问你的长者， 他们必对你说。
8 至高者把地业赐给列国的时候， 把人类分开的时候， 就照着以色列子孙的数目， 立定了万民的境界。
9 但耶和华的分就是他的子民， 他的产业就是雅各。
10 耶和华在旷野之地遇见了他， 在荒凉之地和野兽吼叫的荒野， 遇见了他， 就环绕他， 看顾他， 保护他， 好像保护自己眼中的瞳人一样。
11 又像老鹰搅动巢窝， 飞翔在雏鹰之上， 扇展翅膀， 接取雏鹰， 背在自己的两翼之上。
12 耶和华独自领导了他， 并没有外族人的神与他同在。
13 耶和华使他乘驾地的高处， 得吃田间的土产； 又使他从岩石中吸蜜， 从坚固的磐石中取油。
14 也吃牛酪和羊乳， 羊羔的脂肪， 巴珊的公牛和公山羊， 以及上好的麦子； 也喝了葡萄汁酿成的酒。
15 但耶书仑肥胖了， 就踢跳， ‘你肥胖了， 你粗壮了， 你饱满了， ’他离弃了造他的 神， 轻看了救他的磐石。
16 他们以外族人的神激动了 神的愤恨， 以可憎之事惹起了他的怒气。
17 他们献祭给鬼魔（他们不是神）， 就是他们从来不认识的神， 是近来新兴的， 是你们的列祖所不惧怕的。
18 你轻忽了生你的磐石， 你忘记了产你的 神。
19 因为他的儿女激怒了 神， 耶和华看见了， 就弃绝了他们，
20 说： ‘我必掩面不顾他们， 要看看他们的结局怎样； 因为他们是乖曲的一代， 心里没有信实的人。
21 他们以不是神的神激动了我的愤恨， 以虚无之物惹动了我的怒气； 我也以不是子民的人激动他们的愤恨， 以愚昧的国民惹动他们的怒气。
22 因为在我的怒中有火燃烧起来， 烧到阴间的深处， 把大地和地的出产尽都吞灭， 连山的根基也烧着了。
23 我要把灾祸加在他们身上， 把我的箭向他们射尽。
24 他们必因饥荒消瘦， 被热病和毒症消灭； 我也要打发野兽用牙齿咬他们， 和土中的蛇类用毒液害他们。
25 外有刀剑， 内有惊恐， 使人丧亡， 使少男少女， 婴孩和白发老人， 尽都丧亡。
26 我原想： "我要把他们分散到各处， 把他们的名号都从人间除灭。"
27 但我惧怕仇人激动我， 恐怕敌人误会了， 又恐怕他们说： "是我们的手高举了， 并不是耶和华作了这一切事。"’
28 因为他们是缺乏计谋的国， 他们心中没有见识。
29 如果你们有智慧， 就可以明白这事， 认清自己将来的结局了。
30 如果不是他们的磐石把他们出卖了， 如果不是耶和华把他们交出来， 一人怎能追赶一千人， 二人怎能使万人逃跑呢？
31 连我们的仇敌也自己断定， 他们的磐石不像我们的磐石。
32 因为他们的葡萄树， 是所多玛的葡萄树所出的， 是蛾摩拉的田地所生的； 他们的葡萄是毒葡萄， 每一挂都是苦的。
33 他们的酒是大蛇的毒液， 是虺蛇的剧毒。
34 这不是贮藏在我这里， 封闭在我的宝库中吗？
35 等到他们失足的时候， 我要伸冤报应； 因为他们遭遇灾难的日子近了， 那预备要临到他们身上的事， 必快快临到。
36 耶和华要为自己的子民伸冤， 为自己的仆人难过， 因为耶和华看见他们的能力已经消逝， 为奴的或自由的都没有剩下一人。
37 他必说： ‘他们的神在哪里呢？他们投靠的磐石在哪里呢？
38 就是向来吃他们祭牲脂肪的， 喝他们奠祭之酒的神在哪里呢？让他们兴起来帮助你们吧， 愿他们保护你们吧！
39 现在你们要知道， 只有我是那一位， 除我以外， 并没有别的神； 我使人死， 也使人活； 我打伤， 我也医治； 没有人可以从我的手里抢救出去。
40 我向天举手说： 我活到永永远远；
41 如果我磨亮了我的刀剑， 如果我掌握了审判权， 就必向我的仇敌伸冤， 必向恨我的人报应。
42 我要使我的箭饮血饮醉， 就是被杀的人和被掳的人的血； 我的刀剑要吃肉， 就是吃仇敌长发首领的肉。’
43 列国啊， 你们当与耶和华的子民一同欢呼， 因为他要伸他仆人流血的冤， 他要向他的仇人报复， 他要救赎他的地和他的子民。"
44 摩西和嫩的儿子约书亚前来， 把这首诗歌的一切话都说给人民听。
45 摩西向以色列众人说完了这一切话，
46 就对他们说： "我今日警告你们的一切话， 你们都要放在心上， 好吩咐你们的子孙谨守遵行这律法上的一切话。
47 因为这不是空洞、与你们无关重要的事， 而是你们的生命； 借着这事， 你们在过约旦河去得为业的地上， 才可以日子长久。"
48 就在那一天， 耶和华对摩西说：
49 "你要上这亚巴琳山去， 就是尼波山， 在耶利哥对面的摩押地， 观看我赐给以色列人为业的迦南地。
50 你必死在你登上的山上， 归到你的族人那里去， 像你的哥哥亚伦死在何珥山上， 归到他的族人那里去一样。
51 因为你们在寻的旷野， 在加低斯米利巴水边， 在以色列人中间悖逆我， 在以色列人中间没有尊我为圣。
52 我赐给以色列人的地， 你可以从对面观看， 却不得进去。"