1 Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de Jehová derramare su lamento. JEHOVA, oye mi oración, Y venga mi clamor á ti.2 No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia Inclina á mí tu oído; El día que te invocare, apresúrate á responderme.3 Porque mis días se han consumido como humo; Y mis huesos cual tizón están quemados.4 Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; Por lo cual me olvidé de comer mi pan.5 Por la voz de mi gemido Mis huesos se han pegado á mi carne.6 Soy semejante al pelícano del desierto; Soy como el buho de las soledades.7 Velo, y soy Como el pájaro solitario sobre el tejado.8 Cada día me afrentan mis enemigos; Los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado.9 Por lo que como la ceniza á manera de pan, Y mi bebida mezclo con lloro,10 A causa de tu enojo y de tu ira; Pues me alzaste, y me has arrojado.11 Mis días son como la sombra que se va; Y heme secado como la hierba.12 Mas tú, Jehová, permanecerás para siempre, Y tu memoria para generación y generación.13 Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; Porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.14 Porque tus siervos aman sus piedras, Y del polvo de ella tienen compasión.15 Entonces temerán las gentes el nombre de Jehová, Y todos los reyes de la tierra tu gloria;16 Por cuanto Jehová habrá edificado á Sión, Y en su gloria será visto;17 Habrá mirado á la oración de los solitarios, Y no habrá desechado el ruego de ellos.18 Escribirse ha esto para la generación venidera: Y el pueblo que se criará, alabará á JAH.19 Porque miró de lo alto de su santuario; Jehová miró de los cielos á la tierra,20 Para oir el gemido de los presos, Para soltar á los sentenciados á muerte;21 Porque cuenten en Sión el nombre de Jehová, Y su alabanza en Jerusalem,22 Cuando los pueblos se congregaren en uno, Y los reinos, para servir á Jehová.23 El afligió mi fuerza en el camino; Acortó mis días.24 Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: Por generación de generaciones son tus años.25 Tú fundaste la tierra antiguamente, Y los cielos son obra de tus manos.26 Ellos perecerán, y tú permanecerás; Y todos ellos como un vestido se envejecerán; Como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:27 Mas tú eres el mismo, Y tus años no se acabarán.28 Los hijos de tus siervos habitarán, Y su simiente será afirmada delante de ti.

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.