Cânticos 8

1 OH quién te me diese como hermano Que mamó los pechos de mi madre; De modo que te halle yo fuera, y te bese, Y no me menosprecien! 2 Yo te llevaría, te metiera en casa de mi madre: Tú me enseñarías, Y yo te hiciera beber vino Adobado del mosto de mis granadas. 3 Su izquierda esté debajo de mi cabeza, Y su derecha me abrace. 4 Conjúroos, oh doncellas de Jerusalem, Que no despertéis, ni hagáis velar al amor, Hasta que quiera. 5 ¿Quién es ésta que sube del desierto, Recostada sobre su amado? Debajo de un manzano te desperté: Allí tuvo tu madre dolores, Allí tuvo dolores la que te parió.

6 Ponme como un sello sobre tu corazón, como una marca sobre tu brazo: Porque fuerte es como la muerte el amor; Duro como el sepulcro el celo: Sus brasas, brasas de fuego, Fuerte llama.

7 Las muchas aguas no podrán apagar el amor, Ni lo ahogarán los ríos. Si diese el hombre toda la hacienda de su casa por este amor, De cierto lo menospreciaran.

8 Tenemos una pequeña hermana, Que no tiene pechos: ¿Qué haremos á nuestra hermana Cuando de ella se hablare?

9 Si ella es muro, Edificaremos sobre él un palacio de plata: Y si fuere puerta, La guarneceremos con tablas de cedro.

10 Yo soy muro, y mis pechos como torres, Desde que fuí en sus ojos como la que halla paz.

11 Salomón tuvo una viña en Baal-hamón, La cual entregó á guardas, Cada uno de los cuales debía traer mil monedas de plata por su fruto.

12 Mi viña, que es mía, está delante de mí: Las mil serán tuyas, oh Salomón, Y doscientas, de los que guardan su fruto.

13 Oh tú la que moras en los huertos, Los compañeros escuchan tu voz: Házmela oir.

14 Huye, amado mío; Y sé semejante al gamo, ó al cervatillo, Sobre las montañas de los aromas.

Morsiamen toivomus (v. 1, 2). Varoitus Jerusalemin tyttärille (v. 3, 4). Rakkauden voima (v. 4-7). Veljet puhuttelevat morsianta pikkusiskonaan (v. 8, 9); tämä vastaa (v. 10). Salomon ja yljän viinitarha (v. 11, 12). Yljän kehoitus morsiamelle (v. 13), morsiamen kehoitus yljälle (v. 14).

1 "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt!

Tapaisin sinut ulkona, sinua suutelisin,

eikä minua kukaan halveksuisi.

2 *Laul. l. 3:4Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon,

ja hän neuvoisi minua.

Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi,

granaattiomenani mehua."

3 *Laul. l. 2:6Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

4 *Laul. l. 2:7; Laul. l. 3:5Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

5 Kuka tuolla tulee erämaasta

rakkaaseensa nojaten?

"Omenapuun alla sinut herätin.

Siellä sai sinut äitisi kerran,

siellä sai sinut emosi.

6 Pane minut sinetiksi sydämellesi,

sinetiksi käsivarrellesi.

Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema,

tuima kuin tuonela on sen kiivaus,

sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.

7 Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa,

eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.

Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat

rakkauden hinnaksi,

häntä vain halveksuttaisiin."

8 "Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja.

Mitä teemme siskollemme sinä päivänä,

jona häntä kysytään?

9 Jos hän on muuri,

rakennamme sille hopeasta harjan;

jos hän on ovi,

sen setrilaudalla suljemme."

10 "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit;

vaan nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen."

11 "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa;

hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan;

sen hedelmistä saisi tuhat hopeasekeliä.

12 Minun viinitarhani on minun omassa hallussani.

Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat,

ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."

13 *Laul. l. 2:14"Sinä yrttitarhain asujatar,

toverit kuuntelevat ääntäsi;

anna minun sitä kuulla."

14 *Laul. l. 2:17; Laul. l. 4:6; Laul. l. 5:1"Riennä, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura balsamivuorille."