1 Worte des Königs Lemuel; die Lehre, die seine Mutter ihm gab:
2 Was soll ich dir raten, mein Sohn, du Sohn meines Leibes, du Sohn meiner Gelübde?
3 Opfere nicht den Weibern deine Kraft, noch deine Zeit denen, welche die Könige entnerven!
4 Es ziemt sich für Könige nicht, Lemuel, es ziemt sich für Könige nicht, Wein zu trinken, noch für Fürsten der Hang zu berauschendem Getränk!
5 Sie könnten über dem Trinken das Gesetz vergessen und ein falsches Urteil fällen all dem unglücklichen Volk.
6 Gebt starkes Getränk denen, die untergehen, und Wein den betrübten Seelen!
7 So können sie über dem Trinken ihre Armut vergessen und brauchen nicht mehr an ihr Leid zu denken.
8 Tue deinen Mund auf für den Stummen, für das Recht aller Verlassenen!
9 Tue deinen Mund auf, richte recht und verteidige den Elenden und Armen!
10 Ein wackeres Weib (wer findet es?) ist weit mehr wert als köstliche Perlen!
11 Auf sie verläßt sich ihres Mannes Herz, und an Gewinn mangelt es ihm nicht.
12 Sie erweist ihm Gutes und nichts Böses ihr ganzes Leben lang.
13 Sie zieht Wolle und Flachs und verarbeitet es mit willigen Händen.
14 Wie die Handelsschiffe bringt sie ihr Brot aus der Ferne herbei.
15 Bevor der Morgen graut, ist sie schon auf und gibt Speise heraus für ihr Haus und befiehlt ihren Mägden.
16 Sie trachtet nach einem Acker und erwirbt ihn auch; mit dem Ertrag ihrer Hände pflanzt sie einen Weinberg an.
17 Sie gürtet ihre Lenden mit Kraft und stählt ihre Arme.
18 Sie sieht, daß ihre Arbeit gedeiht; ihr Licht geht auch des Nachts nicht aus.
19 Sie greift nach dem Spinnrocken, und ihre Hände fassen die Spindel.
20 Sie tut ihre Hand dem Unglücklichen auf und reicht ihre Hände dem Armen.
21 Vor dem Schnee ist ihr nicht bange für ihr Haus, denn ihr ganzes Haus ist in Scharlach gekleidet.
22 Sie macht sich selbst Decken; Linnen und Purpur ist ihr Gewand.
23 Ihr Mann ist wohlbekannt in den Toren, wenn er unter den Ältesten des Landes sitzt.
24 Sie macht Hemden und verkauft sie und liefert dem Händler Gürtel.
25 Kraft und Würde ist ihr Gewand, und sie lacht des künftigen Tages.
26 Ihren Mund öffnet sie mit Weisheit, und freundliche Unterweisung ist auf ihrer Zunge.
27 Sie behält ihre Haushaltung im Auge und ißt nie das Brot der Faulheit.
28 Ihre Söhne wachsen heran und preisen sie glücklich; ihr Mann rühmt sie ebenfalls:
29 »Viele Töchter sind wackere Frauen geworden; aber du übertriffst sie alle!«
30 Anmut besticht und Schönheit vergeht; ein Weib, das den HERRN fürchtet, soll man loben.
31 Gebt ihr von den Früchten ihres Wirkens, und ihre Werke werden sie loben in den Toren!
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:
3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.
8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.
9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.
10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.
15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.
17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.
19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.
20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.
21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.
24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.
25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.
28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
29 Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.
30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!