1 Mein Sohn, hast du dich für deinen Nächsten verbürgt, für einen Fremden dich durch Handschlag verpflichtet;
2 bist du durch ein mündliches Versprechen gebunden, gefangen durch die Reden deines Mundes,
3 so tue doch das, mein Sohn: Rette dich; denn du bist in die Hand deines Nächsten geraten! Darum gehe hin, wirf dich vor ihm nieder und bestürme deinen Nächsten.
4 Gönne deinen Augen keinen Schlaf und deinen Augenlidern keinen Schlummer!
5 Rette dich aus seiner Hand wie eine Gazelle und wie ein Vogel aus der Hand des Vogelstellers!
6 Gehe hin zur Ameise, du Fauler, siehe ihre Weise an und lerne:
7 obwohl sie keinen Fürsten, noch Hauptmann, noch Herrscher hat,
8 bereitet sie dennoch im Sommer ihr Brot und sammelt in der Erntezeit ihre Speise.
9 Wie lange willst du liegen bleiben, du Fauler? Wann willst du aufstehen von deinem Schlaf?
10 »Ein wenig schlafen, ein wenig schlummern, ein wenig die Hände in den Schoß legen, um zu ruhen«:
11 so holt dich die Armut ein wie ein Schnelläufer, und der Mangel wie ein Leichtbewaffneter!
12 Ein Taugenichts, ein nichtswürdiger Mensch ist, wer falsche Reden führt
13 und dabei mit seinen Augen blinzelt, Kratzfüße macht und die Hände reibt.
14 Verkehrtheit ist in seinem Herzen; er schmiedet allezeit Böses, richtet Zänkereien an.
15 Darum wird sein Schicksal plötzlich über ihn kommen, augenblicklich wird er zusammenbrechen, unrettbar.
16 Diese sechs Stücke haßt der HERR, und sieben sind seiner Seele ein Greuel:
17 stolze Augen, falsche Zunge, Hände, die unschuldiges Blut vergießen,
18 ein Herz, das böse Pläne schmiedet, Füße, die schnell zum Bösen laufen,
19 ein falscher Zeuge, der Lügen ausspricht, und wer Zwietracht zwischen Brüder wirft.
20 Bewahre, mein Sohn, das Gebot deines Vaters, und verwirf nicht die Lehre deiner Mutter!
21 Binde sie beständig auf dein Herz, hänge sie um deinen Hals;
22 auf deinen Gängen sollen sie dich geleiten, auf deinem Lager dich behüten und wenn du aufstehst, dir in den Sinn kommen!
23 Denn das Gebot ist eine Leuchte, und die Lehre ist ein Licht, Zucht und Vermahnung sind ein Weg des Lebens.
24 Sie sollen dich bewahren vor dem schlechten Weib, vor der glatten Zunge der Fremden;
25 daß du in deinem Herzen nicht nach ihrer Schönheit begehrest und sie dich nicht fange mit ihren Augenwimpern.
26 Denn um einer Hure willen kommt man an den Bettelstab, und eines andern Weib gefährdet die teure Seele!
27 Kann jemand Feuer in seinem Busen tragen, ohne daß seine Kleider in Brand geraten?
28 Oder kann einer auf glühenden Kohlen laufen, ohne die Füße zu verbrennen?
29 Also geht auch keiner ungestraft zu seines Nächsten Eheweib und rührt sie an!
30 Man verachtet den Dieb nicht, wenn er stiehlt, um sein Leben zu fristen, wenn er Hunger hat;
31 wird er ertappt, so muß er siebenfach bezahlen und alles hergeben, was er im Hause hat;
32 wer aber ein Weib zum Ehebruch verführt, der ist ein herzloser Mensch; er ruiniert seine eigene Seele, indem er solches tut.
33 Schläge und Schmach werden ihn treffen, und seine Schande ist nicht auszutilgen;
34 denn der Zorn des Mannes glüht, und am Tage der Rache wird er nicht schonen;
35 er sieht kein Lösegeld an und läßt sich durch das größte Geschenk nicht besänftigen.
1 Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa,
2 jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan,
3 vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi,
4 älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa.
5 Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.
6 Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.
7 Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa,
8 ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.
9 Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?
10 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,
11 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.
12 Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee,
13 joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin.
14 Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.
15 Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.
16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:
17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,
18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,
19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.
20 Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta.
21 Ripusta ne kaulaasi, pidä aina niitä sydäntäsi vasten.
22 Kun kuljet, ne ovat oppaanasi, kun nukut, ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.
23 Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.
24 Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä.
25 Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo.
26 Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.
27 Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen?
28 Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät?
29 Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.
30 Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen --
31 kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa.
32 Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon -- niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.
33 Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä.
34 Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,
35 ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.