1 Jó tomou a palavra nestes termos:
2 Sim, hoje minha queixa é uma revolta; sua mão pesa sobre meus suspiros.
3 Ah! se pudesse encontrá-lo, e chegar até seu trono!
4 Exporia diante dele minha causa, encheria minha boca de argumentos,
5 saberia o que ele iria responder-me, e veria o que ele teria para me dizer.
6 Oporia ele contra mim a sua onipotência? Bastaria que lançasse os olhos em mim;
7 seria então um justo a discutir com ele, e eu iria embora definitivamente absolvido pelo meu juiz.
8 Mas se eu for ao oriente, lá ele não está; ao ocidente, não o encontrarei;
9 se o procuro ao norte, não o vejo; se me volto para o sul, não o descubro.
10 Mas ele conhece o meu caminho; e se me põe à prova, dela sairei puro como o ouro.
11 Meu pé seguiu os seus traços, guardei o seu caminho sem me desviar.
12 Não me afastei dos preceitos de seus lábios, guardei no meu íntimo as palavras de sua boca.
13 Mas ele decidiu alguma coisa; quem o fará voltar atrás? Ele faz o que bem lhe agrada.
14 Realizará seu desígnio a meu respeito, e tem muitos projetos iguais a este.
15 Eis por que sua presença me atemoriza: basta o seu pensamento para me fazer tremer.
16 Deus fundiu o meu coração, o Todo-poderoso me enche de terror.
17 Sucumbo diante das trevas, as trevas cobriram-me o rosto.
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.