1 Então, do seio da tempestade, o Senhor deu a Jó esta resposta:

2 Quem é aquele que obscurece assim a Providência com discursos sem inteligência?

3 Cinge os teus rins como um homem; vou interrogar-te e tu me responderás.

4 Onde estavas quando lancei os fundamentos da terra? Fala, se estiveres informado disso.

5 Quem lhe tomou as medidas, já que o sabes? Quem sobre ela estendeu o cordel?

6 Sobre que repousam suas bases? Quem colocou nela a pedra de ângulo,

7 sob os alegres concertos dos astros da manhã, sob as aclamações de todos os filhos de Deus?

8 Quem fechou com portas o mar, quando brotou do seio maternal,

9 quando lhe dei as nuvens por vestimenta, e o enfaixava com névoas tenebrosas;

10 quando lhe tracei limites, e lhe pus portas e ferrolhos,

11 dizendo: Chegarás até aqui, não irás mais longe; aqui se deterá o orgulho de tuas ondas?

12 Algum dia na vida deste ordens à manhã? Indicaste à aurora o seu lugar,

13 para que ela alcançasse as extremidades da terra, e dela sacudisse os maus,

14 para que ela tome forma como a argila de sinete e tome cor como um vestido,

15 para que seja recusada aos maus a sua luz, e sejam quebrados seus braços já erguidos?

16 Foste até as fontes do mar? Passaste até o fundo do abismo?

17 Apareceram-te, porventura, as portas da morte? Viste, por acaso, as portas da tenebrosa morada?

18 Abraçaste com o olhar a extensão da terra? Fala, se sabes tudo isso!

19 Qual é o caminho da morada luminosa? Onde é a residência das trevas?

20 Poderias alcançá-la em seu domínio, e reconhecer as veredas de sua morada?

21 Deverias sabê-lo, pois já tinhas nascido: são tão numerosos os teus dias!

22 Penetraste nos depósitos da neve? Visitaste os armazéns dos granizos,

23 que reservo para os tempos de tormento, para os dias de luta e de batalha?

24 Por que caminho se espalha o nevoeiro, e o vento do oriente se expande pela terra?

25 Quem abre um canal para os aguaceiros, e uma rota para o relâmpago,

26 para fazer chover sobre uma terra desabitada, sobre um deserto sem seres humanos,

27 para regar regiões vastas e desoladas, para nelas fazer germinar a erva verdejante?

28 Terá a chuva um pai? Quem gera as gotas do orvalho?

29 De que seio sai o gelo, quem engendra a geada do céu,

30 quando endurecem as águas como a pedra, e se torna sólida a superfície do abismo?

31 És tu que atas os laços das Plêiades, ou que desatas as correntes do Órion?

32 És tu que fazes sair a seu tempo as constelações, e conduzes a grande Ursa com seus filhinhos?

33 Conheces as leis do céu, regulas sua influência sobre a terra?

34 Levantarás a tua voz até as nuvens, e o dilúvio te obedecerá?

35 Tua ordem fará os relâmpagos surgirem, e dir-te-ão eles: Eis-nos aqui?

36 Quem pôs a sabedoria nas nuvens, e a inteligência no meteoro?

37 Quem pode enumerar as nuvens, e inclinar as urnas do céu,

38 para que a poeira se mova em massa compacta, e os seus torrões se aglomerem?

39 És tu que caças a presa para a leoa, e que satisfazes a fome dos leõezinhos

40 quando estão deitados em seus covis, ou quando se emboscam nas covas?

41 Quem prepara ao corvo o seu sustento, quando seus filhinhos gritam para Deus, quando andam de um lado para outro sem comida?

1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?

3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli?

6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

8 Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin.

10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle,

12 Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,

13 niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?

14 Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.

15 Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.

16 Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan?

17 Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?

18 Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!

19 Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?

20 Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa?

21 Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku!

22 Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?

23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten.

24 Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli?

25 Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

26 Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

27 Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmaana viheriöi?

28 Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

29 Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre,

30 kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

31 Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet?

32 Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?

33 Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

34 Kantaako äänesi pilviin asti, kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?

36 Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?

37 Kuka viisas voi laskea pilvien luvun? Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,

38 kun maa on kuin valettua metallia ja multa on kovettunut kokkareiksi?

39 Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut,

40 kun ne kyyristelevät luolassaan tai odottavat tiheikössä?

41 Sinäkö tuot ruoan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?