1 Poderás tu fisgar Leviatã com um anzol, e amarrar-lhe a língua com uma corda?
2 Serás capaz de passar um junco em suas ventas, ou de furar-lhe a mandíbula com um gancho?
3 Ele te fará muitos rogos, e te dirigirá palavras ternas?
4 Concluirá ele um pacto contigo, a fim de que faças dele sempre teu escravo?
5 Brincarás com ele como com um pássaro, ou atá-lo-ás para divertir teus filhos?
6 Será ele vendido por uma sociedade de pescadores, e dividido entre os negociantes?
7 Crivar-lhe-ás a pele de dardos, fincar-lhe-ás um arpão na cabeça?
8 Tenta pôr a mão nele, sempre te lembrarás disso, e não recomeçarás.
9 Tua esperança será lograda, bastaria seu aspecto para te arrasar.
10 Ninguém é bastante ousado para provocá-lo; quem lhe resistiria face a face?
11 Quem pôde afrontá-lo e sair com vida, debaixo de toda a extensão do céu?
12 Não quero calar {a glória} de seus membros, direi seu vigor incomparável.
13 Quem levantou a dianteira de sua couraça? Quem penetrou na dupla linha de sua dentadura?
14 Quem lhe abriu os dois batentes da goela, em que seus dentes fazem reinar o terror?
15 Sua costa é um aglomerado de escudos, cujas juntas são estreitamente ligadas;
16 uma toca a outra, o ar não passa por entre elas;
17 uma adere tão bem à outra, que são encaixadas sem se poderem desunir.
18 Seu espirro faz jorrar a luz, seus olhos são como as pálpebras da aurora.
19 De sua goela saem chamas, escapam centelhas ardentes.
20 De suas ventas sai uma fumaça, como de uma marmita que ferve entre chamas.
21 Seu hálito queima como brasa, a chama jorra de sua goela.
22 Em seu pescoço reside a força, diante dele salta o espanto.
23 As barbelas de sua carne são aderentes, esticadas sobre ele, inabaláveis.
24 Duro como a pedra é seu coração, sólido como a mó fixa de um moinho.
25 Quando se levanta, tremem as ondas, as vagas do mar se afastam.
26 Se uma espada o toca, ela não resiste, nem a lança, nem a azagaia, nem o dardo.
27 O ferro para ele é palha; o bronze, pau podre.
28 A flecha não o faz fugir, as pedras da funda são palhinhas para ele.
29 O martelo lhe parece um fiapo de palha; ri-se do assobio da azagaia.
30 Seu ventre é coberto de cacos de vidro pontudos, é uma grade de ferro que se estende sobre a lama.
31 Faz ferver o abismo como uma panela, faz do mar um queimador de perfumes.
32 Deixa atrás de si um sulco brilhante, como se o abismo tivesse cabelos brancos.
33 Não há nada igual a ele na terra, pois foi feito para não ter medo de nada;
34 afronta tudo o que é elevado, é o rei dos mais orgulhosos animais.
1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?
3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?
4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?
8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!
9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.
16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.
17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.
21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.
22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.
23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.
28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,
29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.
30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.
34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.