Jó 6

1 Job puhui: And Job made answer and said,
2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! If only my passion might be measured, and put into the scales against my trouble!
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti? For then its weight would be more than the sand of the seas: because of this my words have been uncontrolled.
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut. For the arrows of the Ruler of all are present with me, and their poison goes deep into my spirit: his army of fears is put in order against me.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään? Does the ass of the fields give out his voice when he has grass? or does the ox make sounds over his food?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva? Will a man take food which has no taste without salt? or is there any taste in the soft substance of purslain?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä. My soul has no desire for such things, they are as disease in my food.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon, If only I might have an answer to my prayer, and God would give me my desire!
9 ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan. If only he would be pleased to put an end to me; and would let loose his hand, so that I might be cut off!
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt. So I would still have comfort, and I would have joy in the pains of death, for I have not been false to the words of the Holy One.
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan? Have I strength to go on waiting, or have I any end to be looking forward to?
12 Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa? Is my strength the strength of stones, or is my flesh brass?
13 Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta. I have no help in myself, and wisdom is completely gone from me.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan. He whose heart is shut against his friend has given up the fear of the Ruler of all.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. My friends have been false like a stream, like streams in the valleys which come to an end:
16 Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta. Which are dark because of the ice, and the snow falling into them;
17 Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen. Under the burning sun they are cut off, and come to nothing because of the heat.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat. The camel-trains go out of their way; they go up into the waste and come to destruction.
19 mapa Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä. The camel-trains of Tema were searching with care, the bands of Sheba were waiting for them:
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole. They were put to shame because of their hope; they came and their hope was gone.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan. So have you now become to me; you see my sad condition and are in fear.
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita? Did I say, Give me something? or, Make a payment for me out of your wealth?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä? Or, Get me out of the power of my hater? or, Give money so that I may be free from the power of the cruel ones?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan. Give me teaching and I will be quiet; and make me see my error.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne? How pleasing are upright words! but what force is there in your arguments?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen. My words may seem wrong to you, but the words of him who has no hope are for the wind.
27 Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne. Truly, you are such as would give up the child of a dead man to his creditors, and would make a profit out of your friend.
28 Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja? Now then, let your eyes be turned to me, for truly I will not say what is false to your face.
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön! Let your minds be changed, and do not have an evil opinion of me; yes, be changed, for my righteousness is still in me.
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää? Is there evil in my tongue? is not the cause of my trouble clear to me?