1 Job prit la parole, et dit:

2 Comme tu as aidé celui qui était sans force! Comme tu as secouru le bras sans vigueur!

3 Comme tu as bien conseillé l'homme sans raison, et fait paraître l'abondance de ta sagesse!

4 A qui as-tu adressé des discours? Et de qui est l'esprit qui est sorti de toi?

5 Les ombres tremblent au-dessous des eaux et de leurs habitants.

6 Le Sépulcre est à nu devant lui, et l'abîme est sans voile.

7 Il étend le septentrion sur le vide, il suspend la terre sur le néant.

8 Il renferme les eaux dans ses nuages, et la nuée n'éclate pas sous leur poids.

9 Il couvre la face de son trône, il étend sa nuée par-dessus.

10 Il décrit un cercle sur les eaux, au point où la lumière confine avec les ténèbres.

11 Les colonnes des cieux sont ébranlées, et s'étonnent à sa menace.

12 Par sa force, il soulève la mer; et par son habileté, il écrase les plus puissants rebelles.

13 Il a orné les cieux par son Esprit; sa main perce le dragon fugitif.

14 Ce ne sont là que les bords de ses voies; qu'il est faible le bruit qu'en saisit notre oreille! Et qui pourra entendre le tonnerre de sa puissance?

1 Nyt sanoi Job:

2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?

5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.

9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.

10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.

12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?