1 Mais toi, ô Job, écoute mes discours, et prête l'oreille à toutes mes paroles.

2 Voici, j'ouvre la bouche, ma langue parle en mon palais.

3 Mes paroles exprimeront la droiture de mon cœur; mes lèvres diront franchement ce que je sais.

4 C'est l'Esprit de Dieu qui m'a fait; c'est le Souffle du Tout-Puissant qui m'a donné la vie.

5 Si tu le peux, réponds-moi; résiste-moi en face, et tiens-toi bien.

6 Voici, je suis ton égal devant Dieu; j'ai été tiré de la boue, moi aussi.

7 Voici, ma terreur ne te troublera point, et ma majesté ne pèsera pas sur toi.

8 Vraiment, tu as dit à mes oreilles, et j'ai entendu le son de tes paroles:

9 Je suis pur, sans péché; je suis net, et il n'y a point d'iniquité en moi.

10 Voici, Dieu me cherche querelle, il me tient pour son ennemi;

11 Il met mes pieds dans les ceps, il surveille tous mes mouvements.

12 Voici, en cela, tu n'as pas été juste, te répondrai-je; car Dieu est plus grand que l'homme.

13 Pourquoi as-tu plaidé contre lui? Il ne rend pas compte de ce qu'il fait.

14 Dieu parle cependant une fois, deux fois, mais on n'y prend pas garde;

15 En songe, par des visions nocturnes, quand le sommeil tombe sur les humains, pendant qu'ils dorment sur leur couche;

16 Alors il ouvre l'oreille de l'homme, et il met le sceau sur ses réprimandes,

17 Afin de détourner l'homme de son oeuvre, et d'éloigner de lui l'orgueil,

18 Afin de préserver son âme de la fosse, et sa vie de l'épée.

19 L'homme est aussi châtié par des douleurs, sur son lit, par l'agitation continuelle de ses os.

20 Alors sa vie prend en horreur le pain, et son âme les mets les plus désirés.

21 Sa chair se consume et disparaît; ses os qu'on ne voyait pas, sont mis à nu.

22 Son âme approche de la fosse, et sa vie de ceux qui font mourir.

23 S'il y a pour cet homme quelque ange médiateur, un entre mille, pour lui faire connaître ce qu'il doit faire,

25 Sa chair prend plus de fraîcheur que dans son enfance; il revient aux jours de sa jeunesse.

26 Il supplie Dieu, et Dieu lui est favorable. Il lui fait contempler avec joie sa face, et il lui rend sa justice.

29 Voilà ce que Dieu fait deux, trois fois, envers l'homme,

30 Pour ramener son âme de la fosse, pour qu'elle soit éclairée de la lumière des vivants.

31 Sois attentif, Job, écoute-moi! Tais-toi, et je parlerai.

32 Si tu as quelque chose à dire, réponds-moi; parle, car je désire te justifier.

33 Sinon, écoute-moi; tais-toi, et je t'enseignerai la sagesse.

1 Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.

2 Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.

3 Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.

4 Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5 Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.

6 Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.

7 Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.

8 Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:

10 Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.

12 Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.

13 Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?

14 Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

15 Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,

16 silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa

17 saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,

18 sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.

19 Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.

20 Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.

21 Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.

22 Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.

23 Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.

25 Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.

26 Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.

29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen

30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.

31 Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.

32 Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!

33 Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.