1 Alors Bildad, de Shuach, prit la parole, et dit:

2 Jusques à quand parleras-tu ainsi, et les paroles de ta bouche ressembleront-elles à un vent impétueux?

3 Dieu ferait-il fléchir le droit, le Tout-Puissant ferait-il fléchir la justice?

4 Si tes fils ont péché contre lui, il les a livrés à leur crime.

5 Mais toi, si tu cherches Dieu, et si tu demandes grâce au Tout-Puissant,

6 Si tu es pur et droit, il veillera certainement sur toi; il restaurera la demeure de ta justice;

7 Tes commencements auront été peu de chose, et ta fin sera très grande.

8 Interroge, en effet, les générations précédentes, et fais attention aux recherches de leurs pères;

9 Car nous sommes d'hier et nous ne savons rien; car nos jours sur la terre sont comme une ombre;

10 Mais eux, ne t'enseigneront-ils pas, ne te parleront-ils pas, ne tireront-ils pas de leur coeur ces discours:

11 Le roseau croît-il hors des marais, et le jonc pousse-t-il sans eau?

12 Il est encore en sa verdure, on ne le coupe pas, et avant toutes les herbes, il est desséché.

13 Telle est la destinée de tous ceux qui oublient Dieu: l'espérance de l'impie périra.

14 Sa confiance sera trompée, et sa sécurité deviendra une toile d'araignée;

15 Il s'appuiera sur sa maison, et elle ne tiendra pas; il s'y cramponnera, et elle ne restera pas debout.

16 Il est plein de vigueur, exposé au soleil, et ses jets poussent par-dessus son jardin;

17 Mais ses racines s'entrelacent sur des monceaux de pierres, il rencontre un sol de rochers,

18 Et si on l'enlève de sa place, celle-ci le renie et lui dit: Je ne t'ai point connu!

19 Telle est la joie qu'il a de sa conduite, et d'autres après lui s'élèveront de la poussière.

20 C'est ainsi que Dieu ne rejette pas l'homme intègre, mais il ne donne pas la main aux méchants.

21 Il remplira encore ta bouche de joie, et tes lèvres de chants d'allégresse.

22 Tes ennemis seront couverts de honte, et la tente des méchants ne sera plus!

1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

3 Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

14 Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

20 Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.