Cânticos 8

1 Ah, se fosses meu irmão, amamentado ao seio de minha mãe! Então, encontrando-te fora, poderia beijar-te sem que ninguém me censurasse.

2 Eu te levaria, te faria entrar na casa de minha mãe; te daria a beber vinho perfumado, licor de minhas romãs.

3 Sua mão esquerda está sob a minha cabeça, e sua direita abraça-me.

4 – Conjuro-vos, ó filhas de Jerusalém, não desperteis nem perturbeis o amor, antes que ele o queira.

5 – Quem é esta que sobe do deserto apoiada em seu bem-amado? – Sob a macieira eu te despertei, onde em dores te deu à luz tua mãe, onde em dores te pôs no mundo tua mãe.

6 – Põe-me como um selo sobre o teu coração, como um selo sobre os teus braços; porque o amor é forte como a morte, a paixão é violenta como o Sheol. Suas centelhas são centelhas de fogo, uma chama divina.

7 As torrentes não poderiam extinguir o amor, nem os rios o poderiam submergir. Se alguém desse toda a riqueza de sua casa em troca do amor, só obteria desprezo.

8 Temos uma irmã pequenina que não tem ainda os seus seios formados. Que faremos nós de nossa irmã no dia em que for pedida em casamento?

9 Se ela é um muro, construiremos sobre ela ameias de prata. Se é uma porta, a fecharemos com batentes de cedro.

10 – Ora, eu sou um muro, e meus seios são como torres; por isso, sou aos seus olhos uma fonte de alegria.

11 Salomão tinha uma videira em Baal-Hamon. Confiou-a aos guardas: cada um dos quais devia dar mil siclos de prata pelos frutos colhidos.

12 Eu disponho de minha videira: mil siclos para ti, Salomão! Duzentos para aqueles que velam pela colheita.

13 – Os amigos estão atentos. Ó tu, que habitas nos jardins, faze-me ouvir a tua voz.

14 – Foge, meu bem-amado, como a gazela, ou como o cervozinho sobre os montes perfumados!

Morsiamen toivomus (v. 1, 2). Varoitus Jerusalemin tyttärille (v. 3, 4). Rakkauden voima (v. 4-7). Veljet puhuttelevat morsianta pikkusiskonaan (v. 8, 9); tämä vastaa (v. 10). Salomon ja yljän viinitarha (v. 11, 12). Yljän kehoitus morsiamelle (v. 13), morsiamen kehoitus yljälle (v. 14).

1 "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt!

Tapaisin sinut ulkona, sinua suutelisin,

eikä minua kukaan halveksuisi.

2 *Laul. l. 3:4Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon,

ja hän neuvoisi minua.

Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi,

granaattiomenani mehua."

3 *Laul. l. 2:6Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

4 *Laul. l. 2:7; Laul. l. 3:5Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

5 Kuka tuolla tulee erämaasta

rakkaaseensa nojaten?

"Omenapuun alla sinut herätin.

Siellä sai sinut äitisi kerran,

siellä sai sinut emosi.

6 Pane minut sinetiksi sydämellesi,

sinetiksi käsivarrellesi.

Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema,

tuima kuin tuonela on sen kiivaus,

sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.

7 Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa,

eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.

Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat

rakkauden hinnaksi,

häntä vain halveksuttaisiin."

8 "Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja.

Mitä teemme siskollemme sinä päivänä,

jona häntä kysytään?

9 Jos hän on muuri,

rakennamme sille hopeasta harjan;

jos hän on ovi,

sen setrilaudalla suljemme."

10 "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit;

vaan nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen."

11 "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa;

hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan;

sen hedelmistä saisi tuhat hopeasekeliä.

12 Minun viinitarhani on minun omassa hallussani.

Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat,

ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."

13 *Laul. l. 2:14"Sinä yrttitarhain asujatar,

toverit kuuntelevat ääntäsi;

anna minun sitä kuulla."

14 *Laul. l. 2:17; Laul. l. 4:6; Laul. l. 5:1"Riennä, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura balsamivuorille."