Provérbios 10

1 O filho sábio é a alegria de seu pai; o insensato, porém, a aflição de sua mãe.

2 Tesouros mal adquiridos de nada servem, mas a justiça livra da morte.

3 O Senhor não deixa o justo passar fome, mas repele a cobiça do ímpio.

4 A mão preguiçosa causa a indigência; a mão diligente se enriquece.

5 Quem recolhe no verão é um filho prudente; quem dorme na ceifa merece a vergonha.

6 As bênçãos descansam sobre a cabeça do justo, mas a boca dos maus oculta a injustiça.

7 A memória do justo alcança as bênçãos; o nome dos ímpios apodrecerá.

8 O sábio de coração recebe os preceitos, mas o insensato caminha para a ruína.

9 Quem anda na integridade caminha com segurança, mas quem emprega astúcias será descoberto.

10 Quem pisca os olhos traz desgosto, mas o que repreende com franqueza procura a paz.

11 A boca do justo é uma fonte de vida; a do ímpio, porém, esconde injustiça.

12 O ódio desperta rixas; a caridade, porém, supre todas as faltas.

13 Nos lábios do sábio encontra-se a sabedoria; no dorso do insensato a correção.

14 Os sábios entesouram a sabedoria, mas a boca do tolo é uma desgraça sempre ameaçadora.

15 A fortuna do rico é a sua cidade forte; a pobreza dos indigentes ocasiona-lhes ruína.

16 O salário do justo é para a vida; o fruto do ímpio produz o pecado.

17 O que observa a disciplina está no caminho da vida; anda errado o que esquece a repressão.

18 Quem dissimula o ódio é um mistificador; um insensato o que profere calúnias.

19 Não pode faltar o pecado num caudal de palavras; quem modera os lábios é um homem prudente.

20 A língua do justo é prata finíssima; o coração dos maus, porém, para nada serve.

21 Os lábios dos justos nutrem a muitos; mas os néscios perecem por falta de inteligência.

22 É a bênção do Senhor que enriquece; o labor nada acrescenta a ela.

23 É um divertimento para o ímpio praticar o mal; e para o sensato, ser sábio.

24 O que receia o mal, este cai sobre ele. O desejo do justo lhe é concedido.

25 Quando passa a tormenta, desaparece o perverso, mas o justo descansa sobre fundamentos duráveis.

26 Como o vinagre nos dentes e a fumaça nos olhos, assim é o preguiçoso para os que o mandam.

27 O temor do Senhor prolonga os dias, mas os anos dos ímpios serão abreviados.

28 A expectativa dos justos causa alegria; a esperança dos ímpios, porém, perecerá.

29 Para o homem íntegro o Senhor é uma fortaleza, mas é a ruína dos que fazem o mal.

30 Jamais o justo será abalado, mas os ímpios não habitarão a terra.

31 A boca do justo produz sabedoria, mas a língua perversa será arrancada.

32 Os lábios do justo sabem dizer o que é agradável; a boca dos maus, o que é mau.

Toinen osa (10:1-22:16). Salomon sananlaskuja: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta.

1 *Sananl. 15:20; Sananl. 17:21,25; Sananl. 19:13; Sananl. 23:24; Sananl. 29:3Salomon sananlaskut.

Viisas poika on isällensä iloksi,

mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2 *Sananl. 11:4; Hes. 7:19Vääryyden aarteet eivät auta,

mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä,

mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4 *Sananl. 12:24,27; Sananl. 13:4; Sananl. 19:15; Sananl. 20:13Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää

mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5 *Sananl. 6:8Taitava poika kokoaa kesällä,

kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6 *Ps. 27:12; Sananl. 10:11Siunaus on vanhurskaan pään päällä,

mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7 *Ps. 37:9,22; Ps. 37:28,38Vanhurskaan muistoa siunataan,

mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen,

mutta hulluhuulinen kukistuu.

9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa,

jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10 *Sananl. 6:13; Sananl. 16:30Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa,

ja hulluhuulinen kukistuu.

11 *Ps. 37:30Vanhurskaan suu on elämän lähde,

mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12 *Sananl. 17:9; 1. Piet. 4:8; Jaak. 5:20Viha virittää riitoja,

mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13 *Sananl. 19:29; Sananl. 20:30; Sananl. 26:3Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus,

mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14 *Sananl. 12:23Viisaat kätkevät, minkä tietävät,

mutta hullun suu on läheinen turmio.

15 *Sananl. 18:11Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa,

mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16 *Luuk. 16:19Vanhurskaan hankkima on elämäksi,

jumalattoman saalis koituu synniksi.

17 *Sananl. 13:1,18Kuritusta noudattava on elämän tiellä,

mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe,

ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu;

mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea,

jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia,

mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22 *Ps. 127:2Herran siunaus rikkaaksi tekee,

ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23 *Sananl. 15:21Tyhmälle on iloksi ilkityön teko,

mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa;

mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25 *Ps. 37:36; 2. Tim. 2:19Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole,

mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille,

sitä laiska lähettäjillensä.

27 *Ps. 55:24Herran pelko elinpäiviä jatkaa,

mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28 *Ps. 112:10; Sananl. 11:23Vanhurskasten odotus koituu iloksi,

mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29 Herran johdatus on nuhteettoman turva,

mutta väärintekijäin turmio.

30 *Ps. 37:28; Ps. 112:6; Sananl. 2:22; Sananl. 14:11Vanhurskas ei ikinä horju,

mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31 *Ps. 37:30; Jes. 57:19Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän,

mutta kavala kieli hävitetään.

32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on,

mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.