Provérbios 17

1 Mais vale um bocado de pão seco, com a paz, do que uma casa cheia de carnes, com a discórdia.

2 Um escravo prudente vale mais que um filho desonroso, e partilhará da herança entre os irmãos.

3 Um crisol para a prata, um forno para o ouro; é o Senhor, porém, quem prova os corações.

4 O mau dá ouvidos aos lábios iníquos; o mentiroso presta atenção à língua perniciosa.

5 Aquele que zomba do pobre insulta seu Criador; quem ri de um infeliz não ficará impune.

6 Os filhos dos filhos são a coroa dos velhos, e a glória dos filhos são os pais.

7 Uma linguagem elevada não convém ao néscio, quanto mais, a um nobre, palavras mentirosas.

8 Um presente parece uma gema preciosa a seu possuidor; para qualquer lado que ele se volte, logra êxito.

9 Aquele que dissimula faltas promove amizade; quem as divulga, divide amigos.

10 Uma repreensão causa mais efeito num homem prudente do que cem golpes num tolo.

11 O perverso só busca a rebeldia, mas será enviado contra ele um mensageiro cruel.

12 Antes encontrar uma ursa privada de seus filhotes do que um tolo em crise de loucura.

13 A desgraça não deixará a casa daquele que retribui o mal pelo bem.

14 Começar uma questão é como soltar as águas; desiste, antes que se exaspere a disputa.

15 Quem declara justo o ímpio e perverso o justo, ambos desagradam ao Senhor.

16 Para que serve o dinheiro na mão do insensato? Para comprar a sabedoria? Ele não tem critério.

17 O amigo ama em todo o tempo: na desgraça, ele se torna um irmão.

18 É destituído de senso o que aceita compromissos e que fica fiador para seu próximo.

19 O que ama as disputas ama o pecado; quem ergue sua porta busca a ruína.

20 O homem de coração falso não encontra a felicidade; o de língua tortuosa cai na desgraça.

21 Quem gera um tolo terá desventura; nem alegria terá o pai de um imbecil.

22 Coração alegre, bom remédio; um espírito abatido seca os ossos.

23 O ímpio aceita um presente ocultamente para desviar a língua da justiça.

24 Ante o homem prudente está a sabedoria; os olhos do insensato vagueiam até o fim do mundo.

25 Um filho néscio é o pesar de seu pai e a amargura de quem o deu à luz.

26 Não convém chamar a atenção do justo e ferir os homens honestos por causa de sua retidão.

27 O que mede suas palavras possui a ciência; o calmo de espírito é um homem inteligente.

28 Mesmo o insensato passa por sábio, quando se cala; por prudente, quando fecha sua boca.

Toisen osan jatkoa: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta.

1 *Ps. 37:16; Sananl. 15:16; Sananl. 16:8Parempi kuiva kannikka rauhassa

kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa

ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3 *Ps. 26:2; Jer. 17:10Hopealle sulatin, kullalle uuni,

mutta sydämet koettelee Herra.

4 Paha kuuntelee häijyjä huulia,

petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5 *Sananl. 14:31; Sananl. 22:2Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa;

joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset,

ja isät ovat lasten kunnia.

7 Ei sovi houkalle ylevä puhe,

saati sitten ruhtinaalle valhe.

8 *Sananl. 18:16; Sananl. 21:14Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi:

mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9 *Sananl. 10:12Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa;

mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10 *Saarn. 7:6Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen

kuin sata lyöntiä tyhmään.

11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija,

mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset,

mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13 *Room. 12:17; 1. Tess. 5:15; 1. Piet. 3:9Joka hyvän pahalla palkitsee,

sen kodista ei onnettomuus väisty.

14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen;

herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15 *5. Moos. 25:1; Jes. 5:23; Hes. 13:19,22Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä

ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä?

Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17 *Sananl. 18:24Ystävä rakastaa ainiaan

ja veli syntyy varaksi hädässä.

18 *Sananl. 6:1; Sananl. 11:15; Sananl. 20:16; Sananl. 22:26; Sananl. 27:13Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi,

joka menee toista takaamaan.

19 *Sananl. 16:18; Sananl. 18:12Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa;

joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20 Väärämielinen ei onnea löydä,

ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21 *Sananl. 10:1; Sananl. 15:20Tyhmä on murheeksi siittäjällensä,

ja houkan isä on iloa vailla.

22 *Sananl. 15:13; Sananl. 18:14Terveydeksi on iloinen sydän,

mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23 *2. Moos. 23:8; 5. Moos. 16:19Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta

vääristääksensä oikeuden tiet.

24 *Saarn. 2:14Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä,

mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25 *Sananl. 19:13Tyhmä poika on isällensä suruksi

ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan;

kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27 *Sananl. 10:19; Jaak. 1:19Joka hillitsee sanansa, on taitava,

ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on;

joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.