Provérbios 19

1 Mais vale um pobre que caminha na integridade que um insensato com lábios mentirosos.

2 Sem a ciência, nem mesmo o zelo é bom: quem precipita seus passos, desvia-se.

3 A loucura de um homem o leva a um mau caminho; é contra o Senhor que seu coração se irrita.

4 A riqueza aumenta o número de amigos, o pobre é abandonado pelo seu único companheiro.

5 O falso testemunho não fica sem castigo; o que profere mentira não escapará.

6 O homem generoso possui muitos lisonjeiros: todos se tornam amigos de quem dá.

7 Todos os irmãos do pobre o odeiam, quanto mais seus amigos não hão de se afastar dele? Está em busca de palavras, mas não terá nada.

8 Quem adquire bom senso ama sua alma; o que observa a prudência encontra a felicidade.

9 O falso testemunho não fica impune; o que profere mentira perecerá.

10 Não convém ao insensato viver entre delícias, muito menos ainda a um escravo dominar os chefes.

11 Um homem sábio sabe conter a sua cólera, e tem por honra passar por cima de uma ofensa.

12 Cólera de rei, rugido de leão; favor de rei, orvalho sobre a erva.

13 Um filho insensato é a desgraça de seu pai; a mulher intrigante é uma goteira inesgotável.

14 Casas e bens são a herança dos pais, mas uma mulher sensata é um dom do Senhor.

15 A preguiça cai no torpor: a alma indolente terá fome.

16 O que observa o preceito guarda sua vida; quem descuida de seu proceder morrerá.

17 Quem se apieda do pobre empresta ao Senhor, que lhe restituirá o benefício.

18 Corrige teu filho enquanto há esperança, mas não te enfureças até fazê-lo perecer.

19 O homem iracundo sofrerá um castigo; se o libertares, aumentarás a sua pena.

20 Ouve os conselhos, aceita a instrução: tu serás sábio para o futuro.

21 Há muitos planos no coração do homem, mas é a vontade do Senhor que se realiza.

22 O encanto de um homem é a sua caridade: mais vale o pobre que o mentiroso.

23 O temor do Senhor conduz à vida; o que o possui é saciado: passará a noite sem a visita da desgraça.

24 O preguiçoso põe sua mão no prato e nem sequer a leva à boca.

25 Castiga o zombador e o simples se tornará sábio; repreende o homem sensato e ele compreenderá por quê.

26 Quem maltrata seu pai, quem expulsa sua mãe é um filho infame do qual todos se envergonham.

27 Cessa, meu filho, de ouvir as advertências e isto servirá para te afastares da sabedoria!

28 O testemunho falso zomba da justiça; a boca dos ímpios devora a iniquidade.

29 As varas estão preparadas para os insolentes e os golpes para o dorso dos insensatos.

Toisen osan jatkoa: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta.

1 *Sananl. 28:6Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa,

kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi,

ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä,

mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

4 *Sananl. 14:20Tavara tuo ystäviä paljon,

mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

5 *5. Moos. 19:18; Sananl. 21:28Väärä todistaja ei jää rankaisematta,

ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

6 Monet etsivät ylhäisen suosiota,

ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

7 *Sananl. 14:20Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu,

vielä vierotumpi ystävilleen.

Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa;

joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta,

ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

10 *Sananl. 17:16; Sananl. 26:1; Sananl. 30:22Ei sovi tyhmälle hyvät päivät,

saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

11 *Sananl. 14:17,29; Sananl. 16:32Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi,

ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

12 *Sananl. 16:14; Sananl. 20:2Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta,

mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

13 *Sananl. 15:20; Sananl. 17:25; Sananl. 27:15Tyhmä poika on isänsä turmio,

ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

14 *Sananl. 18:22; Sananl. 31:10Talo ja tavara peritään isiltä,

mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

15 *Sananl. 10:4; Sananl. 12:24,27; Sananl. 13:4; Sananl. 20:13Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen,

ja veltto joutuu näkemään nälkää.

16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää;

joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

17 *Matt. 10:42; Matt. 25:40Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle,

ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

18 *Sananl. 13:24; Sananl. 22:15; Sananl. 23:13Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on;

ethän halunne hänen kuolemaansa.

19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin:

vain yllytät, jos yrität apuun.

20 *Sananl. 1:8Kuule neuvoa, ota kuritus varteen,

että olisit vasta viisaampi.

21 *Ps. 33:11; Sananl. 16:1,9; Jes. 46:10Monet ovat miehen mielessä aivoitukset,

mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22 *Mark. 12:43Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa,

ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

23 Herran pelko on elämäksi:

saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

24 *Sananl. 26:15Laiska pistää kätensä vatiin,

mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

25 *Sananl. 21:11Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä,

ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

26 *Sananl. 20:20Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois,

se on kunnoton ja rietas poika.

27 *Sananl. 23:12Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta,

niin eksyt pois tiedon sanoista.

28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan,

ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

29 *Sananl. 10:13; Sananl. 20:30; Sananl. 26:3Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille

ja lyönnit tyhmien selkään.