Provérbios 14

1 A senhora Sabedoria edifica sua casa; a senhora Loucura destrói a sua com as próprias mãos.

2 Quem caminha direito teme o Senhor; o que anda desviado o despreza.

3 A boca do néscio encerra a vara para seu orgulho, mas os lábios do sábio são uma proteção para si mesmo.

4 Onde não há bois, a manjedoura está vazia; a abundância da colheita provém da força do gado.

5 A testemunha fiel não mente; a testemunha falsa profere falsidades.

6 O mofador busca a sabedoria, mas em vão; ao homem entendido a ciência é fácil.

7 Afasta-te da presença do tolo: em seus lábios não encontrarás palavras sábias.

8 A sabedoria do prudente está no cuidar do seu procedimento; a loucura dos insensatos consiste na fraude.

9 O insensato zomba do pecado; a benevolência de Deus é para os homens retos.

10 O coração conhece suas próprias amarguras; o estranho não pode partilhar de sua alegria.

11 A habitação dos pérfidos será destruída, mas a tenda dos justos florescerá.

12 Há caminho que parece reto ao homem; seu fim, porém, é o caminho da morte.

13 Mesmo no sorrir, o coração pode estar triste; a alegria pode findar na aflição.

14 O extraviado será saciado com seus próprios erros; o homem de bem, com seus atos.

15 O ingênuo acredita em tudo o que se diz; o prudente vigia seus passos.

16 O sábio teme o mal e dele se aparta, mas o insensato que se eleva dá-se por seguro.

17 O homem violento comete loucura; o dissimulado atrai a si o ódio.

18 Os ingênuos têm por herança a loucura; os prudentes, a ciência como coroa.

19 Diante dos bons humilham-se os maus e os ímpios ante as portas do justo.

20 Até mesmo ao seu companheiro o pobre é odioso; numerosos são os amigos do rico.

21 Quem despreza seu próximo comete um pecado; feliz aquele que tem compaixão dos desgraçados.

22 Porventura não erram os que maquinam o mal? Os que planejam o bem adquirem favor e verdade.

23 Para todo esforço há fruto, muito palavrório só produz penúria.

24 Para o sábio a riqueza é uma coroa. A loucura dos insensatos permanece loucura.

25 A testemunha fiel salva vidas; o que profere mentiras é falso.

26 No temor do Senhor o justo encontra apoio sólido; seus filhos nele encontrarão abrigo.

27 O temor do Senhor é uma fonte de vida para escapar aos laços da morte.

28 A multidão do povo é a glória de um rei; a falta de população é a ruína de um príncipe.

29 O paciente dá prova de bom senso; quem se arrebata rapidamente manifesta sua loucura.

30 Um coração tranquilo é a vida do corpo, enquanto a inveja é a cárie dos ossos.

31 O opressor do pobre ultraja seu criador, mas honra-o o que se compadece do indigente.

32 É por causa de sua própria malícia que cai o ímpio; o justo, porém, até na morte conserva a confiança.

33 No coração do prudente repousa a sabedoria. Entre os tolos ela se fará conhecer?

34 A justiça enaltece uma nação; o pecado é a vergonha dos povos.

35 O servidor inteligente goza do favor do rei, mas a sua ira fere o desonrado.

Toisen osan jatkoa: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta.

1 *Sananl. 12:4; Sananl. 19:14; Sananl. 31:10Vaimojen viisaus talon rakentaa,

mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa,

mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa,

mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä,

mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5 *Sananl. 6:19; Sananl. 12:17; Sananl. 14:25Uskollinen todistaja ei valhettele,

mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan,

mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7 Menet pois tyhmän miehen luota:

et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8 *Ef. 5:15Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää;

tyhmien hulluus on petos.

9 *3. Moos. 6:1; Sananl. 21:27Hulluja pilkkaa vikauhri,

mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10 Sydän tuntee oman surunsa,

eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11 *Sananl. 10:30; Sananl. 11:28; Sananl. 12:7,21Jumalattomain huone hävitetään,

mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12 *Sananl. 16:25Miehen mielestä on oikea monikin tie,

joka lopulta on kuoleman tie.

13 *Saarn. 7:4Nauraessakin voi sydän kärsiä,

ja ilon lopuksi tulee murhe.

14 *Sananl. 1:31Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän,

mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15 Yksinkertainen uskoo joka sanan,

mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16 *Job 1:1; Sananl. 28:14Viisas pelkää ja karttaa pahaa,

mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17 *Sananl. 12:16; Sananl. 16:32; Jaak. 1:20Pikavihainen tekee hullun töitä,

ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden,

mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19 *Ilm. 3:9Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä

ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20 *Sananl. 19:4,7Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin,

mutta rikasta rakastavat monet.

21 *Sananl. 11:12Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,

mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22 *Ps. 7:15; 2. Tim. 1:16Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa?

Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23 *Sananl. 21:5Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä,

mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa,

mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja,

mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26 Herran pelossa on vahva varmuus

ja turva vielä lapsillekin.

27 *Sananl. 13:14Herran pelko on elämän lähde

kuoleman paulain välttämiseksi.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia,

väen vähyys ruhtinaan turmio.

29 Pitkämielisellä on paljon taitoa,

mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30 *Saarn. 10:4Sävyisä sydän on ruumiin elämä,

mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31 *Sananl. 17:5; Sananl. 22:2Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa,

mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa,

mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus,

ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34 Vanhurskaus kansan korottaa,

mutta synti on kansakuntien häpeä.

35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,

mutta kunnoton hänen vihansa.