1 Em que, então, se avantaja o judeu? Ou qual é a utilidade da circuncisão?
2 Muita, em todos os aspectos. Principalmente porque lhes foram confiados os oráculos de Deus.
3 Mas então! Se alguns deles não foram fiéis, acaso a sua infidelidade destruirá a fidelidade de Deus?
4 De modo algum. Porque Deus há de ser reconhecido como veraz, e todo homem como mentiroso, segundo está escrito: Assim, serás reconhecido justo nas tuas palavras e vencerás, quando julgares (Sl 50,6).
5 Portanto, se a nossa injustiça realça a justiça de Deus, que diremos então? Para falar como os homens: não é injusto Deus quando descarrega a sua cólera?
6 Certo que não! De outra maneira, como julgaria Deus o mundo?
7 Mas, se a verdade de Deus brilha ainda mais para a sua glória por minha mentira, por que serei eu ainda julgado pecador?
8 Então, por que não faríamos o mal para que dele venha o bem, expressão que os caluniadores, falsamente, nos atribuem? É justo que estes tais sejam condenados.
9 E então? Avantajamo-nos a eles? De maneira alguma. Pois já demonstramos que judeus e gregos estão todos sob o domínio do pecado, como está escrito:
10 Não há nenhum justo, não há sequer um.
11 Não há um só que tenha inteligência, um só que busque a Deus.
12 Extraviaram-se todos e todos se perverteram. Não há quem faça o bem, não há sequer um (Sl 13,lss).
13 A sua garganta é um sepulcro aberto; com as suas línguas enganam; veneno de áspide está debaixo dos seus lábios (Sl 5,10; 139,4).
14 A sua boca está cheia de maldição e amargor (Sl 9,28).
15 Os seus pés são velozes para derramar sangue.
16 Há destruição e ruína nos seus caminhos,
17 e não conhecem o caminho da paz (Is 59,7s).
18 Não há temor a Deus diante dos seus olhos (Sl 35,2).
19 Ora, sabemos que tudo o que diz a lei, di-lo aos que estão sujeitos à Lei, para que toda boca fique fechada e que o mundo inteiro seja reconhecido culpado diante de Deus.
20 Porquanto pela observância da Lei nenhum homem será justificado diante dele, porque a Lei se limita a dar o conhecimento do pecado.
21 Mas, agora, sem o concurso da lei, manifestou-se a justiça de Deus, atestada pela Lei e pelos profetas.
22 Esta é a justiça de Deus pela fé em Jesus Cristo, para todos os fiéis (pois não há distinção;
23 com efeito, todos pecaram e todos estão privados da glória de Deus),
24 e são justificados gratuitamente por sua graça; tal é a obra da redenção, realizada em Jesus Cristo.
25 Deus o destinou para ser, pelo seu sangue, vítima de propiciação mediante a fé. Assim, ele manifesta a sua justiça; porque no tempo de sua paciência, ele havia deixado sem castigo os pecados anteriores.
26 Assim, digo eu, ele manifesta a sua justiça no tempo presente, exercendo a justiça e justificando aquele que tem fé em Jesus.
27 Onde está, portanto, o motivo de se gloriar? Foi eliminado. Por qual Lei? Pela das obras? Não, mas pela Lei da fé.
28 Porque julgamos que o homem é justificado pela fé, sem as observâncias da lei.
29 Ou Deus só o é dos judeus? Não é também Deus dos pagãos? Sim, ele o é também dos pagãos.
30 Porque não há mais que um só Deus, o qual justificará pela fé os circuncisos e, também pela fé, os incircuncisos.
31 Destruímos então a Lei pela fé? De modo algum. Pelo contrário, damos-lhe toda a sua força.
Vaikka juutalaisilla on se etu, että Jumalan sana on heille uskottu 1-8, ovat he kuitenkin, niinkuin Raamattu todistaa, kaikki niinkuin pakanatkin syyllisiä Jumalan edessä 9-20, mutta kumpaisetkin tulevat vanhurskaiksi uskosta Jeesuksen Kristuksen valmistaman lunastuksen kautta 21-26. Täten lakia ei kumota, vaan se vahvistetaan 27-31.
1 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? 2 5. Moos. 4:7-8; 5. Moos. 31:24-25; Joos. 24:26; Ps. 103:7; Ps. 147:19-20; Jes. 30:8; Jer. 30:2; Ap. t. 7:38; Room. 9:4Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. 3 4. Moos. 23:19; Room. 9:6; Room. 11:29; 2. Tim. 2:13; Hebr. 4:2Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? 4 Ps. 51:6; Ps. 116:11; Joh. 3:33Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on:
"Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään".
5 Job 8:3; Job 34:10; Room. 9:14Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. 6 1. Moos. 18:25; Ap. t. 17:31Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? 7 Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? 8 Room. 6:1,15Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea.
9 Joh. 8:34; Room. 1:18; Room. 7:14; Gal. 3:22Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, 10 Ps. 14:1,3; Ps. 53:1-4niinkuin kirjoitettu on:
"Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä,
ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.
13 Ps. 5:10; Ps. 140:4Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
kielellänsä he pettävät,
kyykäärmeen myrkkyä
on heidän huultensa alla;
14 Ps. 10:7heidän suunsa on täynnä
kirousta ja katkeruutta.
15 Sananl. 1:16; Jes. 59:7Heidän jalkansa ovat nopeat
vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus
on heidän teillänsä,
17 Jes. 59:8; Luuk. 1:79ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 1. Moos. 20:11; Ps. 36:2Ei ole Jumalan pelko
heidän silmäinsä edessä."
19 Hes. 16:63Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20 Ps. 143:2; Ap. t. 13:39; Room. 7:7; Gal. 2:16; Gal. 3:11; Ef. 2:8-9; Tit. 3:5sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 1. Moos. 15:6; Jes. 53:11; Jer. 23:6; Joh. 5:46; Ap. t. 10:43; Ap. t. 15:10-11; Ap. t. 26:22-23; Room. 1:17; Fil. 3:9; 1. Piet. 1:10Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 22 Room. 10:12; Gal. 3:28; Kol. 3:11se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. 23 Room. 11:32; Gal. 3:22; 1. Joh. 1:8,10Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24 Matt. 20:28; Room. 5:1; Ef. 1:7; Ef. 2:8; Kol. 1:14; 1. Tim. 2:6; Tit. 3:5,7; Hebr. 9:12; 1. Piet. 1:18-19ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 25 Ap. t. 13:38-39; Ap. t. 17:30; Ap. t. 20:28; Room. 5:9; 2. Kor. 5:19,21; Kol. 1:20; Hebr. 9:15; 1. Joh. 1:9; 1. Joh. 2:2; 1. Joh. 4:10jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit 26 Ps. 51:6; Gal. 2:16jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 1. Kor. 1:29,31; Ef. 2:9Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28 Ap. t. 13:38-39; Room. 4:5Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. 29 Room. 9:24; Room. 10:12; Room. 15:9Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, 30 5. Moos. 6:4; Ap. t. 15:9,11; Room. 4:11-12; Gal. 3:8koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. 31 Matt. 5:17; Room. 8:3-4Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.