Romanos 4

1 Que vantagem diremos, pois, que conseguiu Abraão, nosso pai segundo a carne?

2 Porque, se Abraão foi justificado em virtude de sua observância, tem de que se gloriar; mas não diante de Deus.

3 Ora, que diz a Escritura? Abraão creu em Deus e isso lhe foi imputado em conta de justiça (Gn 15,6).

4 Ora, o salário não é gratificação, mas uma dívida ao trabalhador.

5 Mas aquele que sem obra alguma crê naquele que justifica o ímpio, a sua fé lhe é imputada em conta de justiça.

6 É assim que Davi proclama bem-aventurado o homem a quem Deus atribui justiça, independentemente das obras:

7 Bem-aventurados aqueles cujas iniquidades foram perdoadas e cujos pecados foram cobertos!

8 Bem-aventurado o homem ao qual o Senhor não imputou o seu pecado (Sl 31,1s).

9 Essa bem-aventurança é somente para os circuncisos, ou também para os incircuncisos? Dizemos, com efeito, que a fé foi imputada a Abraão em conta de justiça.

10 Quando lhe foi ela imputada? Depois ou antes de sua circuncisão? Não depois, mas antes de ser circuncidado.

11 Depois é que recebeu o sinal da circuncisão, como selo da justiça que tinha obtido pela fé antes de ser circuncidado. E assim se tornou o pai de todos os incircuncisos que creem, a fim de que também a estes seja imputada a justiça.

12 Pai também dos circuncisos, que não só trazem o sinal, mas que acompanham as pegadas da fé que nosso pai Abraão possuía antes de ser circuncidado.

13 Com efeito, não foi em virtude da Lei que a promessa de herdar o mundo foi feita a Abraão ou à sua posteridade, mas em virtude da justiça da fé.

14 Porque, se a heran­ça é reservada aos observadores da Lei, a fé já não tem razão de ser e a promessa fica sem valor.

15 Porquanto a Lei produz a ira; e onde não existe Lei, não há transgressão.

16 Logo, é pela fé que alguém se torna herdeiro. Portanto, gratuitamente; e a promessa é assegurada a toda a posteridade de Abraão, não somente aos que procedem da Lei, mas também aos que possuem a fé de Abraão, que é pai de todos nós.

17 Em verdade, está escrito: Eu te constituí pai de muitas nações (Gn 17,5); (nosso pai, portanto) diante dos olhos daquele em quem acreditou, o Deus que dá vida aos mortos e chama à existência as coisas que estão no nada.

18 Esperando, contra toda a esperança, Abraão teve fé e se tornou pai de muitas nações, segundo o que lhe fora dito: Assim será a tua descendência (Gn 15,5).

19 Não vacilou na fé, embora reconhecendo o seu próprio corpo sem vigor – pois tinha quase cem anos – e o seio de Sara igualmente amortecido.

20 Ante a promessa de Deus, não vacilou, não desconfiou, mas conservou-se forte na fé e deu glória a Deus.

21 Estava plenamente convencido de que Deus era poderoso para cumprir o que prometera.

22 Eis por que sua fé lhe foi contada como justiça.

23 Ora, não é só para ele que está escrito que a fé lhe foi imputada em conta de justiça.

24 É também para nós, pois a nossa fé deve ser-nos imputada igualmente, porque cremos naquele que dos mortos ressuscitou Jesus, nosso Senhor,

25 o qual foi entregue por nossos pecados e ressuscitado para a nossa justificação.

Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, ja myös Daavid todistaa sen autuaaksi, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja 1-8; samoin pakanatkin vanhurskautetaan uskosta, sillä Aabraham vanhurskautettiin jo ollessaan ympärileikkaamaton 9-12. Siten hän tuli kaikkien uskovaisten isäksi 13-17; ja hänen luja uskonsa 18-22 on esikuvana meille, jotka samoin tulemme vanhurskaiksi uskosta 23-25.

1 "*Jes. 51:2Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? 2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. 3 *1. Moos. 15:6; Gal. 3:6; Jaak. 2:23Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". 4 *Matt. 20:14; Room. 11:6Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, 5 *Joh. 6:28-29; Room. 3:22,28; 2. Kor. 5:19; Fil. 3:9mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

7 *Ps. 32:1-2"Autuaat ne,

joiden rikokset ovat anteeksi annetut

ja joiden synnit ovat peitetyt!

8 Autuas se mies,

jolle Herra ei lue syntiä!"

9 *Room. 3:30Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". 10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. 11 *1. Moos. 17:10-11; Room. 3:22; Gal. 3:6-7Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; 12 *Matt. 3:9; Luuk. 19:9ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

13 *1. Moos. 12:7; 1. Moos. 15:5-6; 1. Moos. 15:18; 1. Moos. 17:2; 1. Moos. 26:3; Room. 9:8; Gal. 3:16,18; Hebr. 11:9Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. 14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. 15 *Room. 5:13; 1. Kor. 15:56; Gal. 3:10Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. 16 *Room. 3:24; Room. 9:8; Gal. 3:16,18; Gal. 3:28; Ef. 2:8Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä 17 *1. Moos. 17:4-5; Joh. 5:21; Room. 9:11— niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" — sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.

18 *1. Moos. 15:4-5; Hebr. 11:12Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", 19 *1. Moos. 17:17; 1. Moos. 18:11eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut — sillä hän oli jo noin satavuotias — ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; 20 *Hebr. 11:8; Hebr. 11:17-18mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, 21 *1. Moos. 18:14; Ps. 115:3; Luuk. 1:37ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. 22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

23 *Room. 15:4Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, 24 *Ap. t. 2:24; Ap. t. 13:30vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, 25 *Jes. 53:5-6; Room. 8:32; 1. Kor. 15:17; 2. Kor. 5:21; Gal. 1:4; 1. Piet. 2:24; 1. Piet. 3:18; 1. Joh. 2:2joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.