Romanos 9

1 Digo a verdade em Jesus Cristo, não minto; a minha consciência me dá testemunho pelo Espírito Santo:

2 sinto grande pesar, incessante amargura no coração.

3 Porque eu mesmo desejaria ser reprovado, separado de Cristo, por amor de meus irmãos, que são do mesmo sangue que eu, segundo a carne.

4 Eles são os israelitas; a eles foram dadas a adoção, a glória, as alianças, a Lei, o culto, as promes­sas

5 e os patriarcas; deles des­cende Cristo, segundo a carne, o qual é, sobre todas as coisas, Deus bendito para sempre. Amém.

6 Não quer dizer, porém, que a Palavra de Deus tenha falhado. Porque nem todos os que descendem de Israel são verdadeiros israelitas,

7 como nem todos os descendentes de Abraão são filhos de Abraão; mas: É em Isaac que terás uma des­cendência que trará o teu nome (Gn 21,12).

8 Isto é, não são os filhos da carne que são filhos de Deus, mas os filhos da promessa é que serão considerados como descendentes.

9 Realmente, a palavra da promessa é esta: Por este tempo virei, e Sara terá um filho (Gn 18,10).

10 E não somente ela, senão também Rebeca, que concebeu (dois filhos) de um só homem, Isaac, nosso patriar­ca.

11 Antes mesmo que fossem nascidos, e antes que tivessem feito bem ou mal algum (para que fosse confirmada a liberdade da escolha de Deus,

12 que depende não das obras, mas daquele que chama), foi dito a Rebeca: O mais velho servirá o mais moço (Gn 25,23).

13 Como está escrito: Amei Jacó, porém aborreci Esaú (Ml 1,3).

14 Que diremos, pois? Haverá injustiça em Deus? De modo algum!

15 Porque ele disse a Moisés: Farei misericórdia a quem eu fizer miseri­córdia; terei compaixão de quem eu tiver compaixão (Ex 33,19).

16 Dessa forma, a escolha não depende daquele que quer, nem daquele que corre, mas da misericórdia de Deus.

17 Por isso, diz a Escritura ao faraó: Eis o motivo por que te suscitei, para mostrar em ti o meu poder e para que se anuncie o meu nome por toda a terra (Ex 9,16).

18 Portanto, ele tem misericórdia de quem quer, e endurece a quem quer.

19 Tu me dirás talvez: "Por que ele ainda se queixa? Quem pode resistir à sua vontade?".

20 Mas quem és tu, ó homem, para contestar a Deus? Porventura o vaso de barro diz ao oleiro: "Por que me fizeste assim?".

21 Ou não tem o oleiro poder sobre o barro para fazer da mesma massa um vaso de uso nobre e outro de uso vulgar?

22 (Onde, então, está a injustiça) em ter Deus, para mostrar a sua ira e manifestar o seu poder, suportado com muita paciência os objetos de ira preparados para a perdição,

23 mostrando as riquezas da sua glória para com os objetos de misericórdia que, de antemão, preparou para a glória?

24 (Esses somos nós, que ele chamou não só dentre os judeus, mas também dentre os pagãos.) É o que ele diz em Oseias:

25 Chamarei meu povo ao que não era meu povo, e amada a que não era amada.

26 E no lugar mesmo em que lhes foi dito: Vós não sois meu povo, ali serão chamados filhos de Deus vivo (Os 2,1).

27 A respeito de Israel, exclama Isaías: Ainda que o número de filhos de Israel fosse como a areia do mar, só um resto será salvo;

28 porque o Senhor realizará plenamente e prontamente a sua palavra sobre a terra (10,22s).

29 E ainda como predisse Isaías: Se o Senhor dos exércitos não nos tivesse deixado um rebento, ficaríamos como Sodoma, seríamos como Gomorra (Is 1,9).

30 Então, que diremos? Que os gentios, que não buscavam a justiça, alcançaram a justificação, a que vem da fé,

31 ao passo que Israel, que procurava uma Lei que desse a justificação, não a encontrou.

32 Por quê? Porque Israel a buscava como fruto não da fé, e sim das obras. E tropeçou na pedra do escândalo,

33 como está escrito: Eis que ponho em Sião uma pedra de escândalo, um rochedo que faz cair; quem nele crer não será confundido (Is 8,14; 28,16).

Apostoli sanoo syvästi surevansa Israelia 1-5. Jumalan lupaukset sille eivät kuitenkaan ole tyhjiin rauenneet, mutta luonnollinen polveutuminen Aabrahamista ei tuota lapseutta 6-13. Jumala ei tee väärin, sillä hän on armahtamisessaan ja hylkäämisessään täysin vapaa 14-21 ja on kutsunut pakanatkin armon osallisuuteen, niinkuin hän jo profeettainsa kautta on sanonut 22-29; syy Israelin hylkäämiseen on se, että he perustautuivat tekoihin eikä uskoon 30-33.

1 *2. Kor. 11:31Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä — 2 *Room. 10:1että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3 *2. Moos. 32:32Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 4 *2. Moos. 4:22; 2. Moos. 19:5; 2. Moos. 24:16; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 14:1; Ps. 147:19; Jer. 31:9; Ap. t. 2:39; Ap. t. 3:25ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 5 *5. Moos. 10:15; Matt. 1:1; Luuk. 3:23; Joh. 1:1; Room. 1:25; Hebr. 1:8-9heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

6 *4. Moos. 23:19; Room. 2:28-29; Room. 3:3; Gal. 6:16; 2. Tim. 2:13; Ilm. 2:9Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 7 *1. Moos. 21:12; Joh. 8:39; Hebr. 11:18eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 8 *Gal. 3:29; Gal. 4:28se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. 9 *1. Moos. 18:10,14Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". 10 *1. Moos. 25:21Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; 11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden — 12 *1. Moos. 25:23sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 13 *Ps. 47:5; Mal. 1:2-3niinkuin kirjoitettu on:

"Jaakobia minä rakastin,

mutta Eesauta minä vihasin".

14 *5. Moos. 32:4; 2. Aik. 19:7; Job 8:3; Job 34:10; Ps. 92:16; Room. 3:5Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 15 *2. Moos. 33:19Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". 16 *Ef. 2:8-9Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. 17 *2. Moos. 9:16Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". 18 *2. Moos. 4:21Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. 19 *Job 23:13; Dan. 4:32Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" 20 *Job 33:13; Jes. 45:9; Jes. 64:8; Jer. 18:6Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" 21 *2. Tim. 2:20Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

22 *Room. 2:4-5Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, 23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 24 *Room. 3:29Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, 25 *Hoos. 2:23; 1. Piet. 2:10niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:

"Minä olen kutsuva kansakseni sen,

joka ei ollut minun kansani,

ja rakkaakseni sen,

joka ei ollut minun rakkaani.

26 *Hoos. 1:10Ja on tapahtuva,

että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:

'Te ette ole minun kansani',

siinä heitä kutsutaan

elävän Jumalan lapsiksi."

27 *1. Moos. 22:17; Jes. 10:22-23; Room. 11:5Mutta Esaias huudahtaa Israelista:

"Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan

kuin meren hiekka,

niin pelastuu heistä vain jäännös.

28 Sillä sanansa on Herra toteuttava

maan päällä lopullisesti ja rutosti."

29 *1. Moos. 19:24-25; Jes. 1:9; Jer. 50:40Niinkuin Esaias myös on ennustanut:

"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt

meille siementä,

niin meidän olisi käynyt

niinkuin Sodoman,

ja me olisimme tulleet

Gomorran kaltaisiksi".

30 *Room. 10:20Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; 31 *Room. 10:2-3; Room. 11:7; Gal. 5:4mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. 32 *1. Kor. 1:23Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 33 *Ps. 118:22; Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:42; Luuk. 2:34; Ap. t. 10:43; Room. 10:11; 1. Piet. 2:6-8niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".