Romanos 10

1 Irmãos, o desejo do meu coração e a súplica que dirijo a Deus por eles são para que se salvem.

2 Pois lhes dou testemunho de que têm zelo por Deus, mas um zelo sem discerni­mento.

3 Desconhecendo a justiça de Deus e procurando estabelecer a sua própria justiça, não se sujeitaram à justiça de Deus.

4 Porque Cristo é o fim da Lei, para justificar todo aquele que crê.

5 Ora, Moisés escreve da justiça que vem da Lei: O homem que a praticar viverá por ela (Lv 18,5).

6 Mas a justiça que vem da fé diz assim: "Não digas em teu coração: ‘Quem subirá ao céu?’. Isto é, para trazer do alto o Cristo;

7 ou: ‘Quem descerá ao abismo?’. Isto é, para fazer voltar Cristo dentre os mortos".

8 Que diz ela, afinal? A palavra está perto de ti, na tua boca e no teu coração (Dt 30,14). Essa é a palavra da fé, que pregamos.

9 Portanto, se com tua boca confessares que Jesus é o Senhor, e se em teu coração creres que Deus o ressuscitou dentre os mortos, serás salvo.

10 É crendo de coração que se obtém a justiça, e é professando com palavras que se chega à salvação.

11 A Escritura diz: Todo o que nele crer não será confundido (Is 28,16).

12 Pois não há distinção entre judeu e grego, porque todos têm um mesmo Senhor, rico para com todos os que o invocam,

13 porque todo aquele que invocar o nome do Senhor será salvo (Jl 3,5).

14 Porém, como invocarão aquele em quem não têm fé? E como crerão naquele de quem não ouviram falar? E como ouvirão falar, se não houver quem pregue?

15 E como pregarão, se não forem enviados, como está escrito: Quão formosos são os pés daqueles que anunciam as boas-novas (Is 52,7)?

16 Mas não são todos que pres­taram ouvido à Boa-Nova. É o que exclama Isaías: Senhor, quem acredi­tou na nossa pregação (Is 53,1)?

17 Logo, a fé provém da pregação e a pregação se exerce em razão da palavra de Cristo.

18 Pergunto, agora: Acaso não ouviram? Claro que sim! Por toda a terra correu a sua voz, e até os confins do mundo foram as suas palavras (Sl 18,5).

19 E pergunto ainda: Acaso Israel não o compreendeu? Já Moisés lhes havia dito: Eu vos despertarei ciúmes com um povo que não merece este nome; eu vos provocarei a ira contra uma nação insensata (Dt 32,21).

20 E Isaías se abalança a dizer: Fui achado pelos que não me buscavam; manifestei-me aos que não perguntavam por mim (Is 65,1).

21 Ao passo que a res­peito de Israel, ele diz: Todo o dia estendi as minhas mãos a um povo desobediente e teimoso (Is 65,2).

Juutalaiset kyllä kiivailivat Jumalan puolesta, mutta eivät alistuneet Jumalan vanhurskauden alle 1-3. Tämä saavutetaan ainoastaan uskomalla Kristukseen, joka on lain loppu ja sanassaan aina on meitä lähellä 4-13. Usko tulee evankeliumin saarnasta, mutta juutalaiset eivät olleet evankeliumille kuuliaisia, vaan hylkäsivät heille tarjotun armon, niinkuin heistä oli ennustettukin 14-21.

1 *Room. 9:3Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. 2 *Ap. t. 22:3; Gal. 1:14Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; 3 *Room. 9:30-32; Fil. 3:9sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

4 *Matt. 5:17; Ap. t. 13:38-39; 2. Kor. 3:13; Gal. 3:24; Hebr. 8:13Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. 5 *3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Luuk. 10:28; Gal. 3:12Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. 6 *5. Moos. 30:11-13; Joh. 3:13Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, 7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. 8 *5. Moos. 30:14Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. 9 *Matt. 10:32; Luuk. 12:8; Ap. t. 16:31Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10 *2. Kor. 4:13sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. 11 *Ps. 25:3; Jes. 28:16; Room. 9:33Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". 12 *Ap. t. 10:34-36; Room. 3:22-29; Ef. 1:7; Ef. 2:4,7; 1. Tim. 2:3-6Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13 *Joel 2:32; Ap. t. 2:21Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

14 *Ap. t. 8:31Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15 *Jes. 52:7; Nah. 1:15; Ef. 6:15Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on:

"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,

jotka hyvää sanomaa julistavat!"

16 *Jes. 53:1; Joh. 12:38Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo:

"Herra, kuka uskoo

meidän saarnamme?"

17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. 18 *Ps. 19:4-5; Jes. 49:6; Matt. 24:14; 2. Kor. 2:14; Kol. 1:6,23Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat:

"Heidän äänensä on kulkenut

kaikkiin maihin,

ja heidän sanansa maan piirin ääriin."

19 *5. Moos. 32:21Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo:

"Minä herätän teidän kiivautenne

kansan kautta, joka ei ole kansa,

ymmärtämättömän kansan kautta

minä teitä kiihoitan".

20 *Jes. 65:1-2; Room. 9:30Ja Esaias on rohkea ja sanoo:

"Minut ovat löytäneet ne,

jotka eivät minua etsineet;

minä olen ilmestynyt niille,

jotka eivät minua kysyneet".

21 Mutta Israelista hän sanoo:

"Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni

tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".