Isaías 6

1 No ano da morte do rei Ozias, eu vi o Senhor sentado num trono muito ele-vado; as franjas de seu manto enchiam o templo.

2 Os serafins se mantinham junto dele. Cada um deles tinha seis asas; com um par de asas velavam a face; com outro cobriam os pés; e, com o terceiro, voavam.

3 Suas vozes se revezavam e diziam: "Santo, santo, santo é o Senhor Deus do universo! A terra inteira proclama a sua glória!".

4 A este brado as portas estremeceram em seus gonzos e a casa encheu-se de fumo.

5 "Ai de mim" – gritava eu –. "Estou perdido porque sou um homem de lábios impuros, e habito com um povo (também) de lábios impuros e, entretanto, meus olhos viram o rei, o Senhor dos exércitos!"

6 Porém, um dos serafins voou em minha direção; trazia na mão uma brasa viva, que tinha tomado do altar com uma tenaz.

7 Aplicou-a na minha boca e disse: "Tendo esta brasa tocado teus lábios, teu pecado foi tirado, e tua falta, apagada".

8 Ouvi então a voz do Senhor que dizia: "Quem enviarei eu? E quem irá por nós?". "Eis-me aqui" – disse eu –, "enviai-me.’’

9 "Vai, pois, dizer a esse povo" – disse ele: "Escutai, sem chegar a compreender, olhai, sem chegar a ver.

10 Obceca o coração desse povo, ensurdece-lhe os ouvidos, fecha-lhe os olhos, de modo que não veja nada com seus olhos, não ouça com seus ouvidos, não compreenda nada com seu espírito. E não se cure de novo".

11 "Até quando, Senhor?" – disse eu. E ele respondeu: "Até que as cidades fiquem devastadas e sem habitantes, as casas, sem gente, e a terra, deserta;

12 até que o Senhor tenha banido os homens, e seja grande a solidão na terra.

13 Se restar um décimo da população, ele será lançado ao fogo, como o terebinto e o carvalho, cuja linhagem permanece quando são abatidos." Sua linhagem é um germe santo.

Profeetan kutsuminen.

1 *Hes. 1:26; Dan. 7:9; Matt. 25:31; Joh. 12:41Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 *2. Moos. 3:6; 1. Kun. 19:13Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 *Ilm. 4:8Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat:

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot;

kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".

4 *2. Moos. 40:34; 1. Kun. 8:10; Hes. 10:4; Ilm. 15:8Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

5 *2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22; Tuom. 13:22; Dan. 10:8Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." 6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, 7 *Jer. 1:9; Dan. 10:16ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". 9 *Hes. 12:2; Matt. 13:14; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Joh. 12:39; Ap. t. 28:25Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.

10 *5. Moos. 29:3; Room. 11:8Paaduta tämän kansan sydän,

koveta sen korvat,

sokaise sen silmät,

ettei se näkisi silmillään,

ei kuulisi korvillaan,

ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

11 Mutta minä sanoin:

"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"

Hän vastasi:

"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,

asumattomiksi,

ja talot tyhjiksi ihmisistä

ja pellot on hävitetty erämaaksi;

12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas

ja suuri autius tullut keskelle maata.

13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa,

niin hävitetään vielä sekin.

Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta

jää kaadettaessa kanto,

niin siitäkin:

se kanto on pyhä siemen."