Isaías 10

1 Ai daqueles que fazem leis injustas e dos escribas que redigem sentenças opressivas,

2 para afastar os pobres dos tribunais e negar direitos aos fracos de meu povo; para fazer das viúvas sua presa e despojar os órfãos.

3 Que fareis vós no dia do ajuste de contas, e da tempestade que virá de longe? Junto de quem procurareis auxílio, e onde deixareis vossas riquezas?

4 A menos que vos curveis entre os cativos, tombareis entre os mortos. Apesar de tudo, sua cólera não se aplacou, e sua mão está prestes a precipitar-se.

5 Ai da Assíria, vara de minha cólera e bastão que maneja o meu furor.

6 Eu o enviei contra uma nação ímpia, e o lancei contra o povo, o objeto de minha cólera, para que o entregasse à pilhagem e lhe levasse os despojos, e o calcasse aos pés como a lama das ruas.

7 Mas ele não entendeu dessa maneira, e este não foi o seu pensamento. Ele só pensa em destruir, em exterminar nações em massa.

8 Porque disse: "Porventura meus chefes não são todos eles reis?

9 Não teve Calane o destino de Carquemis, Emat, o de Arfad, e Samaria, o de Damasco?

10 Assim como minha mão se apoderou dos reinos de falsos deuses, cujos ídolos eram mais numerosos que os de Jerusalém e de Samaria,

11 assim como tratei Samaria e seus falsos deuses, não devo tratar também Jerusalém e seus ídolos?".

12 Quando o Senhor tiver terminado a sua obra no monte Sião e em Jerusalém, ele punirá a linguagem orgulhosa do rei da Assíria e seus olhares insolentes. Porque ele disse:

13 "Foi pela força de minha mão que eu agi, e pela minha destreza, porque sou hábil. Dilatei as fronteiras, saqueei os tesouros e lancei por terra aqueles que estavam no trono.

14 Minha mão tomou como um ninho a riqueza dos povos. Assim como se recolhem os ovos abandonados, eu reuni a terra inteira. Ninguém moveu a asa, nem abriu o bico, nem piou".

15 Acaso o machado se vangloria à custa do lenhador? Ou a serra se levanta contra o serrador? Como se a vara fizesse agitar aquele que a maneja, como se o bastão fizesse mover o braço!

16 Por isso, o Senhor Deus dos exércitos fará enfraquecer seus robustos guerreiros, e debaixo de sua glória se acenderá um fogo como o de um incêndio.

17 A luz de Israel se tornará um fogo e seu Santo, uma chama, para queimar e devorar as suas sarças e seus espinhos em um só dia.

18 O esplendor de seu bosque e de seu jardim ele o aniquilará, corpo e alma. (Será como um doente que definha.)

19 Restarão tão poucas árvores em sua floresta, que um menino poderá contá-las.

20 Naquele tempo, o restante de Israel e os remanescentes da casa de Jacó deixa­rão de apoiar-se naquele que os fere, mas se apoiarão com confiança no Senhor, o Santo de Israel.

21 Um resto voltará, um resto de Jacó, para o Deus forte.

22 Ainda que teu povo fosse inumerável como a areia do mar, dele só voltará um resto. A destruição está resolvida, a justiça vai tirar a desforra.

23 Essa sentença de ruína o Senhor, Deus dos exércitos, executará no centro de toda a terra.

24 Por isso, o Senhor, Deus dos exércitos, disse: "Povo meu, que habitas em Sião, não temas o assírio que te castiga com a vara, e brande seu bastão contra ti, como outrora os egípcios.

25 Porque dentro de muito pouco tempo meu ressentimento contra vós terá fim e minha cólera o ani­quilará.

26 O Senhor, Deus dos exércitos, vibrará o açoite contra ele como quando feriu Madiã, no penhasco de Oreb, e quando estendeu seu bastão sobre o mar, contra o Egito.

27 Naquele tempo, o peso que ele te impôs será tirado de teus ombros, e o seu jugo desaparecerá de teu pescoço...". Ele avança pelo lado de Remon,

28 vai contra Aiat; passou por Magron, e depositou sua bagagem em Macmas;

29 transpuseram o desfiladeiro, e acamparam em Gabaá. Ramá está aterrorizada, e Gabaá de Saul, tomada de pânico.

30 Levanta tua voz, ó filha de Galim; escuta, Laisa; responde-lhe Anatot.

31 Madmena está em fuga, e os habitantes de Gabim retiraram-se;

32 mais um dia de pouso em Nobe, e depois ele levantará sua mão contra o monte Sião, contra a colina de Jerusalém.

33 O Senhor, Deus dos exércitos, com um golpe terrível, abate os ramos, as grandes árvores são cortadas, e as mais altas lançadas por terra;

34 a ramagem da floresta tomba pelo ferro, e o Líbano desaba pela força.

Voi-huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

1 *Miika 7:3Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

2 *2. Moos. 23:6; 5. Moos. 16:19; 5. Moos. 24:17; 5. Moos. 27:19vääntääksensä vaivaisten asian

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

3 *Sananl. 1:26Mutta mitä te teette koston päivänä,

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

4 *Jes. 5:25; Jes. 9:11; Jes. 9:16,20Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

5 *Jes. 36:1Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

6 *Ps. 18:43; Ps. 83:11; Jes. 5:25; Miika 7:10Minä lähetän hänet

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

7 Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

8 Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

9 *2. Kun. 18:34; Jes. 36:19; Jes. 37:11Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin,

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

10 Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

11 niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

12 *2. Kun. 19:35; Jes. 37:36Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. 13 Sillä hän sanoo:

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

14 Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

15 Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

16 Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

17 Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

18 ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

19 On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

20 *2. Kun. 16:7Sinä päivänä ei Israelin jäännös

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

21 Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

22 *Room. 9:27Sillä vaikka sinun kansasi, Israel,

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

23 *Jes. 28:22Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

24 Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. 25 Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." 26 *2. Moos. 7:19; 2. Moos. 14:26; Tuom. 7:25; Jes. 9:3Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan.

27 Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

28 Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

29 he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

30 Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

31 Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

32 Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

33 *Jes. 9:13; Aam. 2:9katso, silloin Herra, Herra Sebaot,

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

34 Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.