Isaías 7

1 No tempo de Acaz, filho de Joatão, filho de Ozias, rei de Judá, Rason, rei de Aram, foi com Faceia, filho de Romelias, rei de Israel, contra Jerusalém para lhe dar combate; mas não pôde apoderar-se dela.

2 Quando se soube, na casa de Davi, que (o exército da) Aram estava acampado em Efraim, o coração do rei e o de seu povo ficaram perturbados como as árvores das florestas agitadas pelos ventos.

3 Então, disse o Senhor a Isaías: "Vai ter com Acaz, com Sear-Jasub, teu filho, na extremidade do aqueduto do reservatório superior, no caminho do campo do pisoeiro.

4 E dize-lhe: ‘Tem ânimo, não temas, não vacile o teu coração diante desses dois pedaços de tições fumegantes’. (Diante do furor de Rason, da Aram, e do filho de Romelias),

5 Visto que a Aram decidiu tua perdição, com Efraim e o filho de Romelias, dizendo:

6 ‘Vamos contra Judá, nós o bateremos, e nos apoderaremos dele, e proclamaremos rei o filho de Tabeel’."

7 Eis o que disse o Senhor Deus: "Isso não acontecerá, essas coisas não se realizarão,

8 porque a capital da Aram é Damasco, e a cabeça de Damasco é Rason. (Dentro de sessenta e cinco anos Efraim desaparecerá do rol dos povos.)

9 E a capital de Efraim é Samaria, e a cabeça de Samaria é o filho de Romelias. Se não o crerdes, não subsistireis".

10 O Senhor disse ainda a Acaz:

11 "Pede ao Senhor, teu Deus, um sinal, seja do fundo da habitação dos mortos, seja lá do alto".

12 Acaz respondeu: "De maneira alguma! Não quero pôr o Senhor à prova".

13 Isaías respondeu: "Ouvi, casa de Davi: Não vos basta fatigar a paciência dos homens? Pretendeis cansar também o meu Deus?

14 Por isso, o próprio Senhor vos dará um sinal: uma virgem conceberá e dará à luz um filho, e o chamará ‘Deus Conos­co’.

15 Ele será nutrido com manteiga e mel até que saiba rejeitar o mal e escolher o bem.

16 Porque antes que o menino saiba rejeitar o mal e escolher o bem, a terra, cujos dois reis tu temes, será devastada.

17 O Senhor fará vir sobre ti, sobre teu povo e sobre a casa de teu pai, dias tais como não houve desde que Efraim se separou de Judá o rei dos assírios".

18 Naquele dia, o Senhor assobiará às moscas que estão nas margens dos rios do Egito e às abelhas da terra da Assíria.

19 Elas virão pousar em massa nos vales escarpados, nas cavernas dos rochedos, sobre todas as moitas e todas as pastagens.

20 Naquele tempo, com uma navalha emprestada do outro lado do rio Eufrates com o rei dos assírios, o Senhor vos raspará a cabeça e os pelos das pernas, assim como a barba.

21 Naquele tempo, cada homem manterá uma vaca e duas ovelhas;

22 se comerá a manteiga de todo o leite que elas derem, porque é de manteiga e mel que viverão aqueles que subsistirem na terra.

23 Naquele tempo, todo terreno que contiver mil vides valendo mil siclos de prata será abandonado às sarças e aos espinhos.

24 Ali só se entrará com setas e arcos, porque toda aquela terra estará coberta de sarças e espinhos. Não se voltará mais aos montes que eram cultivados à enxada, por causa das sarças e dos espi­nhos; será permitido aos bois pastá-los e serão pisados pelos carneiros.

Rohkaisu- ja varoitussanoja kuningas Aahaalle. Aahaan epäusko; Immanuel-merkki. Juudan hävitys.

1 *2. Kun. 16:5Aahaan, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, Juudan kuninkaan, aikana lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät voineet valloittaa sitä. 2 Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma: "Aram on leiriytynyt Efraimiin", niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi, niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa.

3 *2. Kun. 18:17Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene Aahasta vastaan, sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub*Nimi merkitsee: jäännös palajaa., Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon tielle, 4 ja sano hänelle: Ole varuillasi ja pysy rauhallisena, älä pelkää, älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta savuavaa kekäleenpätkää: Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan vihanvimmaa. 5 Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat hankkineet pahaa sinua vastaan sanoen: 6 'Lähtekäämme Juudaa vastaan, täyttäkäämme se kauhulla, vallatkaamme se itsellemme ja asettakaamme sinne kuninkaaksi Taabalin poika', 7 niin sanoo Herra, Herra näin:

Ei se onnistu, eikä se tapahdu.

8 Sillä Aramin pää on Damasko,

ja Damaskon pää on Resin —

mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,

ja Efraim on muserrettu eikä ole enää kansa —

ja Efraimin pää on Samaria,

9 *2. Aik. 20:20ja Samarian pää on Remaljan poika.

Ellette usko, niin ette kestä."

10 Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen: 11 "Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta". 12 Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa". 13 Siihen hän lausui: "Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte? 14 *Matt. 1:23; Luuk. 1:31Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel*Nimi merkitsee: Jumala meidän kanssamme.. 15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän; 16 *2. Kun. 15:29; 2. Kun. 16:9sillä ennenkuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut. 17 *1. Kun. 12:16Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta — antaa tulla Assurin kuninkaan.

18 Ja sinä päivänä

Herra viheltää kärpäset Egyptin virtain suulta

ja mehiläiset Assurin maasta,

19 ja ne tulevat ja laskeutuvat kaikki

vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin,

kaikkiin orjantappurapensaisiin

ja kaikille juottopaikoille.

20 *2. Sam. 10:4Sinä päivänä Herra ajattaa

virran tuolta puolen palkatulla partaveitsellä,

Assurin kuninkaalla,

pään ja häpykarvat; viepä se vielä parrankin.

21 Siihen aikaan pitää mies lehmäsen ja pari lammasta, 22 mutta runsaan maidon tulon tähden hän syö voita; sillä voita ja hunajaa syövät kaikki maahan jäljelle jääneet.

23 Ja siihen aikaan

jokainen paikka, jossa kasvaa tuhat viinipuuta,

arvoltaan tuhat hopeasekeliä,

joutuu orjantappurain ja ohdakkeiden valtaan.

24 Sinne on mentävä nuolet ja jousi mukana,

sillä koko maa on pelkkää orjantappuraa ja ohdaketta.

25 Ei yhdellekään niistä vuorista,

joita nyt kuokalla kuokitaan,

enää mennä orjantappurain ja ohdakkeiden pelosta;

ne jäävät härkien laitumeksi

ja lammasten tallattavaksi."