1 Quem é aquele que vem de Edom, de Bosra, as vestes tintas, envolvido em um traje magnífico, altaneiro na plenitude de sua força? Sou eu, que luto pela justiça e sou poderoso para salvar.
2 Por que, pois, tuas roupas estão vermelhas como as vestimentas daquele que pisa num lagar?
3 Eu pisei sozinho o lagar, e ninguém dentre os povos me auxiliou. Então, eu os calquei com cólera, esmaguei-os com fúria; o sangue deles espirrou sobre meu vestuário, manchei todas as minhas roupas.
4 É que eu desejava um dia de vingança, e o ano da redenção dos meus havia chegado.
5 Olhei, então, e não houve pessoa alguma para me ajudar; estranhei que ninguém me viesse amparar; então, apelei para meu braço e achei forças na minha indignação.
6 Por isso, na minha cólera, arrasei os povos, na minha fúria triturei-os, fazendo correr seu sangue pela terra.
7 Quero celebrar os benefícios do Senhor e seus gloriosos feitos, por tudo o que fez em nosso favor, e por sua grande bondade, com a qual nos cumulou na sua ternura e na riqueza de seu amor.
8 "Verdadeiramente" – dizia de si para si –, "aqueles são meu povo, filhos que não me renegarão." E tornou-se seu salvador
9 em todas as suas aflições. Não era um mensageiro nem um anjo, mas sua própria face que os salvava. No seu amor e na sua ternura ele mesmo os livrava do perigo. Durante o passado sustentou-os e amparou-os constantemente.
10 Mas revoltaram-se, ofenderam seu santo espírito, desde então tornou-se inimigo deles, e lhes fez guerra. Então, se lembraram dos dias de outrora, de Moisés, seu servo.
11 Onde está aquele que tirou dos céus o pastor de seu rebanho? Onde está aquele que pôs nele seu santo Espírito?
12 Aquele que à direita de Moisés atuou com o seu braço glorioso, e dividiu as águas diante dos seus para assegurar-se um renome eterno;
13 e os conduziu através dos abismos, sem tropeçarem, como o cavalo em descampado.
14 Como ao animal que desce ao vale, o Espírito do Senhor os levava ao repouso. Foi assim que conduzistes vosso povo, para afirmar vosso glorioso renome.
15 Olhai do alto do céu e vede de vossa santa e gloriosa morada: Que foi feito de vosso amor ciumento e de vosso poder, e da emoção de vosso coração? Dai livre expansão à vossa ternura,
16 porque sois nosso pai. Abraão, de fato, nos ignora, e Israel não nos conhece; sois vós, Senhor, o nosso pai, nosso Redentor desde os tempos passados.
17 Por que, Senhor, desviar-nos para longe de vossos caminhos, por que tornar nossos corações insensíveis ao vosso temor? Voltai, por amor de vossos servos e das tribos de vossa herança!
18 Por que pagãos invadiram vosso templo, e nossos inimigos pisaram vosso santuário? Há muito tempo estamos como gente que já não governais, e que não traz vosso nome.
Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.
1 Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,
tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,
tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee
suuressa voimassansa?
"Minä, joka puhun vanhurskautta,
joka olen voimallinen auttamaan."
2 Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,
miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,
ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;
minä poljin heidät vihassani,
tallasin heidät kiivaudessani,
ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni
ja minä tahrasin koko pukuni.
4 Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni
ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5 Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,
ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.
Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,
ja minun vihani minua tuki.
6 Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani
ja juovutin heidät kiivaudellani;
minä vuodatin maahan heidän verensä."
7 Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,
Herran ylistettäviä tekoja,
kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,
suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,
mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa
ja suuressa armossansa.
8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,
he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";
ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
9 2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa
oli hänelläkin ahdistus,
ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.
Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään
hän lunasti heidät,
nosti heitä ja kantoi heitä
kaikkina muinaisina päivinä.
10 Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat
ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;
ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,
hän itse soti heitä vastaan.
11 2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,
muisti Moosesta:
Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,
heidät ynnä hänen laumansa paimenen?
Missä on hän, joka pani tämän sydämeen
Pyhän Henkensä;
12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren
kulkea Mooseksen oikealla puolella,
joka halkaisi vedet heidän edestänsä
tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;
13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä
niinkuin hevosia erämaassa,
eivätkä he kompastelleet?
14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,
niin vei Herran Henki heidät lepoon.
Niin sinä olet kansaasi johdattanut,
tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.
15 5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,
katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.
Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?
Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi
ovat minulta sulkeutuneet.
16 Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,
sillä Aabraham ei meistä tiedä
eikä Israel meitä tunne:
sinä, Herra, olet meidän isämme;
"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.
17 2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois
sinun teiltäsi, Herra,
ja annoit meidän sydämemme paatua,
niin ettemme sinua pelkää?
Palaja takaisin palvelijaisi tähden,
perintöosasi sukukuntain tähden.
18 Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi
sai pitää perintönsä;
meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.
19 Me olemme niinkuin ne,
joita sinä et ole ikinä hallinnut,
olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.
/images/a/a0208299-6f37-40a0-66e1-2576b9435f00)
/images/a/Tcg2NiV7ce24OT6kCIQGR)