Isaías 49

1 Ilhas, ouvi-me; povos de longe, prestai atenção! O Senhor chamou-me desde meu nascimento; ainda no seio de minha mãe, ele pronunciou meu nome.

2 Tornou minha boca semelhante a uma espada afiada, cobriu-me com a sombra de sua mão. Fez de mim uma flecha penetrante, guardou-me na sua aljava.

3 E disse-me: "Tu és meu Servo Israel, em quem me rejubilarei".

4 E eu dizia a mim mesmo: "Foi em vão que padeci, foi em vão que gastei minhas forças". Todavia, meu direito estava nas mãos do Senhor, e no meu Deus estava depositada a minha recompensa.

5 E agora o Senhor fala, ele, que me formou desde meu nascimento para ser seu servo, para trazer-lhe de volta Jacó e reunir-lhe Israel, porque o Senhor fez-me esta honra, e meu Deus tornou-se minha força.

6 Disse-me: "Não basta que sejas meu servo para restaurar as tribos de Jacó e reconduzir os fugitivos de Israel; vou fazer de ti a luz das nações, para propagar minha salvação até os confins do mundo".

7 Eis o que diz o Senhor, o Redentor, o Santo de Israel, ao objeto de desprezo dos homens e de horror das nações, ao escravo dos tiranos: diante de ti, reis se levantarão e príncipes se prostrarão, por causa do Senhor, que é fiel, e do Santo de Israel, que te elegeu.

8 Eis o que diz o Senhor: no tempo da graça eu te atenderei, no dia da salvação eu te socorrerei, Eu te formei e designei para fazer a aliança com os povos, para restaurar o país e distribuir as heranças devastadas,

9 para dizer aos prisioneiros: "Saí!". E àqueles que mergulham nas trevas: "Vinde à luz!". Ao longo de todo o trajeto terão o que comer. Sobre todas as dunas encontrarão seu alimento.

10 Não sentirão fome nem sede; o vento quente e o sol não os castigarão, porque aquele que tem piedade deles os guiará e os conduzirá às fontes.

11 Eu lhes tornarei acessíveis todas as montanhas, e caminhos atingirão as alturas.

12 Ei-los que vêm de longe, ei-los do norte e do poente, e outros da terra de Assuã.

13 Cantai, ó céus; terra, exulta de alegria; montanhas, prorrompei em aclamações! Porque o Senhor consolou seu povo, comoveu-se e teve piedade dos seus na aflição.

14 Sião dizia: "O Senhor abandonou-me, o Senhor esqueceu-me".

15 Pode uma mulher esquecer-se daquele que amamenta? Não ter ternura pelo fruto de suas entranhas? E mesmo que ela o esquecesse, eu não te esqueceria nunca.

16 Eis que estás gravada na palma de minhas mãos, tenho sempre sob os olhos tuas muralhas.

17 Acorrem já aqueles que vão reconstruir-te, enquanto teus destruidores e devastadores fogem.

18 Lança o olhar à volta e vê: reúnem-se todos e vêm a ti. "Por minha vida" – diz o Senhor – "de gala te revestirás, como uma noiva te cingirás."

19 Teus bairros em ruína e devastados, teu território saqueado serão demasiado estreitos para teus habitantes, após a partida daqueles que se aproveitavam de ti.

20 Teus ouvidos ouvirão ainda de teus filhos, que julgavas perdidos: "O espaço é estreito demais para mim; dê-me espaço para que eu me instale!".

21 Então, dirás a ti mesma: "Quem me gerou estes filhos?". Não tinha filhos, era estéril: "Quem os criou?". Eis que eu estava desamparada e só: "De onde vieram eles?".

22 Eis o que diz o Senhor Deus: "Com a mão vou fazer sinal às nações, e levantar meu estandarte para alertar os povos. Trarão teus filhos na dobra de seu manto, e em seus ombros carregarão tuas filhas.

23 Reis serão teus aios: prostrados diante de ti, a face contra a terra, lamberão a poeira de teus pés. Saberás então que eu sou o Senhor, e que não serão confundidos os que contam comigo".

24 Acaso se tirará a presa ao forte? Ou o que for tomado por um robusto guerreiro lhe escapará das mãos?

25 Eis o que diz o Senhor: "Sim, a presa do bravo lhe será retirada, a presa do robusto guerreiro lhe escapará; sustentarei tua causa contra teu adversário, libertarei eu mesmo teus filhos.

26 Farei teus opressores comerem sua própria carne, eles se embriagarão com seu próprio sangue, como se fosse vinho. E toda criatura saberá que sou eu o Senhor, teu Salvador, teu Redentor, o Poderoso de Jacó".

Herran palvelijan kutsumus. Israelin ihmeellinen pelastus.

1 *Jer. 1:5; Matt. 1:20; Luuk. 1:31Kuulkaa minua, te merensaaret,

ja tarkatkaa, kaukaiset kansat.

Herra on minut kutsunut

hamasta äidinkohdusta saakka,

hamasta äitini helmasta

minun nimeni maininnut.

2 *Jes. 51:16; Hebr. 4:12; Ilm. 1:16; Ilm. 2:12,16; Ilm. 19:15,21Hän teki minun suuni

terävän miekan kaltaiseksi,

kätki minut kätensä varjoon;

hän teki minut hiotuksi nuoleksi,

talletti minut viineensä.

3 *Joh. 17:1,10; Joh. 17:4-5Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani,

sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".

4 Mutta minä sanoin:

"Hukkaan minä olen itseäni vaivannut,

kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään;

kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa,

minun palkkani on Jumalan tykönä".

5 Ja nyt sanoo Herra,

joka on minut palvelijakseen valmistanut

hamasta äitini kohdusta,

palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä,

niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa —

ja minä olen kallis Herran silmissä,

minun Jumalani on tullut minun voimakseni —

6 *Ps. 22:28; Jes. 42:6; Jes. 45:22; Jes. 60:3; Luuk. 1:79; Luuk. 2:32; Ap. t. 13:47hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle,

joka olet minun palvelijani,

kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat

ja tuoda takaisin Israelin säilyneet:

minä panen sinut pakanain valkeudeksi,

että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

7 *Jes. 52:14; Jes. 53:3Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja,

hänen Pyhänsä,

syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,

valtiaitten orjalle:

Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan,

ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan

Herran tähden, joka on uskollinen,

Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

8 *Jes. 42:6; 2. Kor. 6:2Näin sanoo Herra:

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut

ja pelastuksen päivänä sinua auttanut;

minä olen valmistanut sinut

ja pannut sinut kansoille liitoksi,

kohottamaan ennalleen maan,

jakamaan hävitetyt perintöosat,

9 *Jes. 61:1sanomaan vangituille: "Käykää ulos!"

ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!"

Teiden varsilta he löytävät laitumen,

kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

10 *Ps. 121:6; Ilm. 7:16Ei heidän tule nälkä eikä jano,

ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin,

sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä

ja vie heidät vesilähteille.

11 Minä teen kaikki vuoreni teiksi,

ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

12 *Jes. 43:6; Jes. 60:4Katso heitä, he tulevat kaukaa!

Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä,

nuo Siinimin maalta!

13 *Jes. 44:23Riemuitkaa, te taivaat,

iloitse, sinä maa,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

sillä Herra lohduttaa kansaansa

ja armahtaa kurjiansa.

14 *Ps. 13:2; Ps. 42:10Mutta Siion sanoo:

"Herra on minut hyljännyt,

Herra on minut unhottanut".

15 *1. Kun. 3:26Unhottaako vaimo rintalapsensa,

niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?

Ja vaikka he unhottaisivatkin,

minä en sinua unhota.

16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,

sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

17 Sinun lapsesi tulevat rientäen;

sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi

menevät sinun luotasi pois.

18 *Jes. 60:4Nosta silmäsi ja katso ympärillesi:

he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki.

Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra,

sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen

ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

19 Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi,

sinun hävitetty maasi —

sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille,

ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

20 *Jes. 54:1Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset

sanoa korviesi kuullen:

"Paikka on minulle ahdas,

tee tilaa, että voin asua".

21 Silloin sinä sanot sydämessäsi:

"Kuka on nämä minulle synnyttänyt?

Minä olin lapseton ja hedelmätön,

karkoitettu ja hyljätty.

Kuka on heidät kasvattanut?

Katso, minä olin jätetty yksin.

Missä nämä silloin olivat?

22 *Jes. 13:2; Jes. 62:10Näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen,

kohotan lippuni kansoja kohti,

niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä

ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

23 *Ps. 25:3; Ps. 72:9; Jes. 60:14,16Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat,

heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät.

Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa

ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.

Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra

ja että ne, jotka minua odottavat,

eivät häpeään joudu.

24 *Luuk. 11:21Otetaanko sankarilta saalis,

tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

25 Sillä näin sanoo Herra:

Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta

ja saalis riistettäisiin väkevältä,

niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan,

joka sinua vastaan taistelee,

ja minä pelastan sinun lapsesi.

26 Minä panen sinun sortajasi

syömään omaa lihaansa,

ja he juopuvat omasta verestään

niinkuin rypälemehusta;

ja kaikki liha on tietävä,

että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,

että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.