Isaías 22

1 Oráculo do vale da Visão. Que tens, pois, para subir em multidão aos terraços,

2 cidade ruidosa, cidade turbulenta, cidade alegre! Teus mortos não foram transpassados pela espada, nem mortos em combate.

3 Todos os teus chefes escaparam e fugiram para longe; teus bravos foram feitos prisioneiros sem que tivessem estirado o arco.

4 Por isso, eu digo: "Não me olheis, deixai-me derramar lágrimas amargas, não procureis consolar-me da ruína de meu povo".

5 Porque este é um dia de derrota, de esmagamento e de confusão, enviado pelo Senhor, Deus dos exércitos. No vale da Visão abalam a muralha e gritam para a montanha.

6 Elamitas toma sua aljava, cavaleiros nas suas montarias, Quir prepara o seu escudo.

7 Teus belos vales estão atravancados de carros, os cavaleiros postam-se às tuas portas:

8 tirou-se o véu de Judá! Nesse dia voltais os olhos para o arsenal do palácio da Floresta.

9 Olhais as brechas da cidade de Davi e vedes que elas são numerosas. Acumulais as águas da piscina inferior,

10 examinais as casas de Jerusalém e as demolis para consolidar a muralha.

11 Cavais um reservatório entre os dois muros para as águas da piscina velha. Mas não olhais para aquele que quis estas coisas, e não vedes aquele que as preparou já de há muito.

12 O Senhor, Deus dos exércitos, vos convida nesse dia a chorar e a dar brados de pesar, a raspar a cabeça e a cingir o cilício.

13 E eis que tudo se destina à alegria e ao prazer; matam bois, degolam carneiros, comem carne e bebem vinho: "Comamos e bebamos, porque amanhã morreremos!".

14 Porém, o Senhor dos exércitos revelou-me: jamais este crime será perdoado sem que sejais mortos. Oráculo do Senhor, Deus dos exércitos.

15 Contra Sobna, prefeito do palácio. Eis o que diz o Senhor, Deus dos exércitos: "Vai ter com esse ministro,

16 que cava para si um sepulcro em um lugar elevado, que talha para si uma morada na rocha. Que propriedade tens aqui, que parentes tens nela, para ousares cavar-te nela um sepulcro?

17 Eis que o Senhor te lança com força, ó grande homem, arremessa-te, rolando,

18 lançando-te como uma bola para uma terra vasta em todo o sentido. É lá que morrerás, lá será a tua famosa tumba! Ó vergonha da casa de teu senhor!

19 Eu te deporei de teu cargo e te arrancarei do teu posto.

20 Naquele dia, chamarei meu servo Eliacim, filho de Helcias.

21 Eu o revestirei com a tua túnica, o cingirei com o teu cinto, e lhe transferirei os teus poderes; ele será um pai para os habitantes de Jerusalém e para a casa de Judá.

22 Porei sobre seus ombros a chave da casa de Davi; se ele abrir, ninguém fechará, se fechar, ninguém abrirá;

23 eu o fixarei como prego em lugar firme, e ele será um trono de honra para a casa de seu pai.

24 Dele estarão pendentes todos os membros de sua família, os ramos principais e os ramos menores, toda espécie de vasos, desde os copos até os jarros".

25 "Porém, um belo dia" – diz o Senhor dos exércitos –, "o prego, fincado em lugar firme, cederá, se arrancará e cairá, e toda a carga que ele sustentava será feita em pedaços" –, palavra do Senhor.

Näkylaakson (Jerusalemin) paatumus. Sebna ja Eljakim.

1 *Jer. 48:38Ennustus Näkylaaksosta.

Mikä sinun on,

kun sinä kaikkinesi katoille nouset,

2 sinä humuavainen, pauhaava kaupunki,

sinä remuava kylä?

Surmattusi eivät ole miekan surmaamia,

eivät sotaan kuolleita.

3 *2. Kun. 25:4; Jer. 39:4Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat,

joutuivat vangiksi, jousta vailla;

keitä ikinä sinun omiasi tavattiin,

ne vangittiin kaikki tyynni,

kuinka kauas pakenivatkin.

4 *Jer. 14:17Sentähden minä sanon:

"Kääntäkää katseenne minusta pois:

minä itken katkerasti;

älkää tunkeilko minua lohduttamaan,

kun tytär, minun kansani, tuhoutuu".

5 Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän

on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa.

Muurit murrettiin,

vuorille kohosi huuto.

6 Eelam nosti viinen,

tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen,

ja Kiir paljasti kilven.

7 Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista,

ratsumiehet asettuivat asemiin portin

eteen.

8 *1. Kun. 7:2; 1. Kun. 10:17Hän riisui Juudalta verhon,

ja sinä päivänä sinä loit katseesi

Metsätalon asevarastoon.

9 Te huomasitte monta repeämää

Daavidin kaupungin muurissa

ja kokositte vedet Alalammikkoon;

10 *Jer. 33:4te luitte Jerusalemin talot

ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,

11 *2. Kun. 19:25; Jes. 37:26ja te teitte molempien muurien välille paikan,

johon Vanhan lammikon vedet koottiin.

Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet,

joka tämän tuotti,

häntä te ette nähneet,

joka tämän kauan sitten valmisti.

12 Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot,

kutsui itkuun ja valitukseen,

pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

13 *1. Kor. 15:32Mutta katso: on ilo ja riemu,

raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus,

lihan syönti ja viinin juonti!

"Syökäämme ja juokaamme,

sillä huomenna me kuolemme."

14 Niin kuului minun korviini

Herran Sebaotin ilmoitus:

"Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi,

ei kuolemaanne saakka,

sanoo Herra, Herra Sebaot."

15 Näin sanoo Herra, Herra Sebaot:

Mene tuon huoneenhaltijan tykö,

Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.

16 "Mitä sinulla täällä on asiaa,

ja keitä sinulla täällä on,

kun tänne itsellesi haudan hakkautat,

hakkautat hautasi korkeuteen,

kallioon itsellesi asunnon koverrat?"

17 Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti:

hän kouraisee sinut kokoon,

18 kääräisee sinut keräksi

ja paiskaa pallona menemään

maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan.

Sinne sinä kuolet,

ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi,

sinä herrasi huoneen häpeä.

19 Minä syöksen sinut pois paikastasi;

hän kukistaa sinut asemastasi.

20 *2. Kun. 18:18; Jes. 36:3Mutta sinä päivänä minä kutsun

palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21 ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi,

vyötän hänet sinun vyölläsi

ja panen sinun valtasi hänen käteensä,

niin että hän on oleva isänä

Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.

22 *Ilm. 3:7Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa. 23 Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.

24 Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki. 25 Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on puhunut.