Isaías 34

1 Aproximai-vos, nações, para ouvir, e vós, povos, estai atentos! Que ouça a terra e tudo o que ela contém, o mundo e tudo o que ele produz,

2 porque o Senhor está indignado contra todas as nações e enfurecido contra todas as suas tropas. Ele as devotou ao massacre e as destinou ao morticínio.

3 Os que forem mortos serão atirados sem sepultura, e o mau cheiro exalará de seus cadáveres; os montes serão banhados de sangue,

4 que escorrerá de todas as colinas; os céus se enrolarão como um livro, e todo o seu exército tombará, como cai da vinha a folha morta, como deixa a figueira o verdor emurchecido,

5 porque, nos céus, está inebriada de cólera a espada do Senhor. Ela vai precipitar-se sobre Edom, sobre o povo que ele destinou ao castigo.

6 A espada do Senhor está coberta de sangue, está impregnada de gordura, do sangue dos cordeiros e dos bodes, da gordura dos rins dos carneiros. Porque há um sacrifício ao Senhor em Bosra, uma grande carnificina na terra de Edom;

7 em vez de búfalos, os povos aí tombarão, uma multidão de robustos guerreiros, em lugar de touros. Sua terra se embeberá de sangue, o chão se impregnará de gordura.

8 Porque é para o Senhor um dia de vingança, um ano de desforra para o defensor de Sião.

9 As torrentes da terra se mudarão em pez, e sua terra em enxofre; o chão se tornará pez que arderá

10 dia e noite; jamais se extinguirá, e sua fumaça subirá de geração em geração; (ela) será transformada em deserto por toda a eternidade, e jamais alguém passará por ali.

11 Será domínio do mocho e da garça, a coruja e o corvo a habitarão. O Senhor estenderá sobre ela o cordel da destruição, e o fio de prumo da desolação.

12 Os sátiros farão aí sua morada..., seus covis. Nela não mais se falará em rei, e todos os seus príncipes terão desaparecido.

13 Os espinhos crescerão em seus palácios, as urtigas e os cardos, em suas fortalezas; será o covil dos chacais e o parque das avestruzes.

14 Nela se encontrarão cães e gatos selvagens, e os sátiros chamarão uns pelos outros; o espectro noturno frequentará esses lugares e neles encontrará o seu repouso.

15 A serpente lá fará seu ninho e porá ovos, os chocará e fará sair da casca os filhotes; lá também se ajuntarão os abutres, nenhum estará ausente.

16 Procurai no livro do Senhor e lede: nem um só deles faltará, porque é a boca do Senhor que os mandou, e seu espírito que os ajuntou.

17 Foi ele que lhes designou seu quinhão, foi sua mão que lhes repartiu a terra com o cordel. Eles a possuirão para sempre, a habitarão de geração em geração.

Edomin hävitys ja perikato.

1 *Jes. 1:2Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa;

te kansakunnat, tarkatkaa.

Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

2 Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin

ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa;

hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi,

jättänyt heidät teurastettaviksi.

3 *Jer. 9:22; Jer. 25:33Heidän surmattunsa viskataan pois,

ja niitten raadoista nousee löyhkä,

ja vuoret valuvat heidän vertansa.

4 *Ilm. 6:14Kaikki taivaan joukot menehtyvät,

taivas kääritään kokoon niinkuin kirja,

ja kaikki sen joukot varisevat alas,

niinkuin lehdet varisevat viinipuusta,

niinkuin viikunapuusta raakaleet.

5 Sillä minun miekkani taivaassa

on juopunut vimmaan;

katso, se iskee alas Edomiin,

tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

6 *Jes. 63:1Herran miekka on verta täynnä,

rasvaa tiukkuva,

karitsain ja kauristen verta,

oinasten munuaisrasvaa.

Sillä Herralla on uhri Bosrassa,

suuri teurastus Edomin maassa.

7 Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon,

mullikoita härkien mukana.

Heidän maansa juopuu verestä,

ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

8 *Jer. 51:6Sillä Herralla on koston päivä,

maksun vuosi Siionin asian puolesta.

9 Edomin purot muuttuvat pieksi

ja sen multa tulikiveksi;

sen maa tulee palavaksi pieksi.

10 *Ilm. 14:11; Ilm. 19:3Ei sammu se yöllä eikä päivällä,

iäti nousee siitä savu;

se on oleva raunioina polvesta polveen,

ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

11 *2. Kun. 21:13; Jes. 14:23; Sef. 2:14Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet,

kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä;

ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran

ja tyhjyyden luotilangan.

12 Ei ole siellä enää ylimyksiä

huutamassa ketään kuninkaaksi,

kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

13 *Jes. 13:21; Jer. 50:39Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita,

sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita;

siitä tulee aavikkosutten asunto,

kamelikurkien tyyssija.

14 *Matt. 12:43; Ilm. 18:2Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät,

metsänpeikot toisiansa tapaavat.

Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan

ja löytää lepopaikan.

15 Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa,

kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa.

Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

16 Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa:

ei yhtäkään näistä ole puuttuva,

ei yksikään toistansa kaipaava. —

"Sillä minun suuni on niin käskenyt." —

Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

17 Hän on heittänyt arpaa niitten kesken,

ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut;

ne perivät sen ikiajoiksi,

asuvat siellä polvesta polveen.