1 Bakın, RABbin eli kurtaramayacak kadar kısa, 2 Kulağı duyamayacak kadar sağır değildir.

2 Ama suçlarınız sizi Tanrınızdan ayırdı. 2 Günahlarınızdan ötürü Onun yüzünü göremez, 2 Sesinizi işittiremez oldunuz.

3 Çünkü elleriniz kanla, 2 Parmaklarınız suçla kirlendi. 2 Dudaklarınız yalan söyledi, 2 Diliniz kötülük mırıldanıyor.

4 Adaletle dava açan, 2 Davasını dürüstçe savunan yok. 2 Boş laflara güveniyor, yalan söylüyorlar. 2 Fesada gebe kalıp kötülük doğuruyorlar.

5 Engerek yumurtaları üzerinde kuluçkaya yatıyor, 2 Örümcek ağı dokuyorlar. 2 Onların yumurtalarından yiyen ölür, 2 Kırılan yumurtadan engerek yavrusu çıkar.

6 Dokudukları ağdan giysi olmaz, 2 Elleriyle yaptıklarıyla örtünemezler. 2 Eylemleri kötü eylemlerdir, 2 Elleri zorbalığın araçlarıdır.

7 Ayakları kötülüğe koşar, 2 Çekinmeden suçsuz kanı dökerler. 2 Akılları fikirleri hep kötülükte, 2 Şiddet ve yıkım var yollarında.

8 Esenlik yolunu bilmezler, 2 İzledikleri yolda adalet yoktur. 2 Kendilerine çarpık yollar yaptılar, 2 O yoldan gidenlerin hiçbiri esenlik nedir bilmez.

9 Diyorlar ki, ‹‹Bu yüzden adalet bizden uzak, 2 Doğruluk bize erişemiyor. 2 Işık bekliyoruz, yalnız karanlık var; 2 Parıltı bekliyor, koyu karanlıkta yürüyoruz.

10 Kör gibi duvarı el yordamıyla arıyor, 2 Yolumuzu bulmaya çalışıyoruz. 2 Öğle vakti alaca karanlıktaymış gibi tökezliyoruz, 2 Güçlüler arasında ölüler gibiyiz.

11 Hepimiz ayı gibi homurdanıyor, 2 Güvercin gibi inim inim inliyoruz. 2 Adalet bekliyoruz, ortada yok; 2 Kurtuluş bekliyoruz, bizden uzak.

12 Çünkü sana çok kez başkaldırdık, 2 Günahlarımız bize karşı tanıklık ediyor, 2 İsyanlarımız hep yanıbaşımızda. 2 Suçlarımızı kabul ediyoruz.

13 Başkaldırıp RABbi yadsıdık, 2 Tanrımızı izlemez olduk. 2 Zorbalık, isyan dolu sözler söyledik, 2 Yüreğimizde tasarladığımız yalanları mırıldandık.

14 Adalet püskürtüldü, doğruluk bizden uzak duruyor. 2 Çünkü gerçek, kent meydanında sendeleyip düştü, 2 Dürüstlük aramıza giremez oldu.

15 Hiçbir yerde gerçek yok, 2 Kötülükten çekinen soyuluyor!›› RAB olanları gördü ve adaletin yokluğuna üzüldü.

16 Kimsenin olmadığını gördü, 2 Aracılık edecek birinin olmadığına şaştı. 2 Kendi gücüyle kurtuluş sağladı, 2 Doğruluğu Ona destek oldu.

17 Doğruluğu göğüslük gibi kuşandı, 2 Kurtuluş miğferini başına taktı, 2 Öç giysisini giydi, 2 Gayreti kaftan gibi sarındı.

18 Herkese yaptıklarının karşılığını verecek. 2 Düşmanlarına öfkeyle, 2 Hasımlarına ve kıyı halklarına cezayla karşılık verecek.

19 Böylece batıdan doğuya kadar insanlar 2 RABbin adından ve yüceliğinden korkacak. 2 Çünkü düşman azgın bir ırmak gibi geldiğinde, 2 RABbin Ruhu onu kaçırtacak. ‹‹Soluk›› anlamına da gelir.

20 RAB diyor ki, ‹‹Kurtarıcı Siyona, 2 Yakup soyundan olup başkaldırmaktan vazgeçenlere gelecek.

21 Bana gelince, onlarla yapacağım antlaşma şudur: 2 Üzerindeki Ruhum, ağzına koyduğum sözler 2 Şimdiden sonsuza dek senin, çocuklarının, 2 Torunlarının ağzından düşmeyecek.››

1 Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.

2 Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule,

3 sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta.

4 Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti, kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä. Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä, kaikki kantavat kohdussaan pahaa ja synnyttävät turmion.

5 Myrkkykäärmeen munia he hautovat, hämähäkinseittejä kutovat. Jos niitä munia joku syö, hän kuolee. Jos niistä jokin särkyy, siitä kuoriutuu kyy.

6 Ei tule vaatetta heidän seiteistään, eivät he voi pukeutua kättensä töihin. Heidän työnsä ovat turmion töitä, heidän kätensä ovat väkivaltaa täynnä.

7 Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä.

8 Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja -- joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.

9 Nyt oikeus on meistä kaukana eikä vanhurskaus meihin yllä. Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys, me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa.

10 Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin, tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla, keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä, parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,

11 me murisemme kuin karhut, valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset. Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole, kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.

12 Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan, alati syntimme syyttävät meitä ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle. Me tunnemme pahat tekomme:

13 olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet, pakoilleet Jumalaamme, puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja, hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.

14 Näin oikeus on työnnetty syrjään ja vanhurskaus on jäänyt kauas, näin totuus poljetaan tomuun torilla eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.

15 Totuus on kaikonnut kauas. Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi. Kaiken tämän Herra näki, ja se oli hänen silmissään paha: maassa ei vallinnut oikeus.

16 Hän näki, ettei siellä ollut ketään, joka olisi puuttunut asiaan, ja hän ihmetteli sitä. Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin, ja oikeus oli hänen tukenaan.

17 Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen, pelastuksen kypärän hän pani päähänsä, hän pukeutui koston vaatteisiin, kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa.

18 Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan, vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen ja kostaa myös kaukaisille rannoille,

19 niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta. Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta, jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle.

20 Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra.