1 Edomdanfç, Bosradanfç 2 Al giysiler içinde bu gelen kim? 2 Göz kamaştırıcı giysiler içinde, 2 Büyük güçle yürüyen kim? 2 ‹‹O benim! Adaleti duyuran, 2 Kurtarmaya gücü olan.›› kentlerinden olan Bosra ise ‹‹Bağbozumu›› sözcüğünü çağrıştırıyor.
2 Giysilerin neden kırmızı? 2 Üstün başın neden çukurda üzüm çiğneyen biri gibi kızıla bulanmış?
3 ‹‹Çukurda üzümü tek başıma çiğnedim, 2 Yanımda halklardan kimse yoktu. 2 Öfkeyle çiğnedim onları, 2 Gazapla ayaklarımın altına aldım. 2 Kanları giysilerime sıçradı, bütün elbisemi kirletti.
4 Çünkü öç alma günü yüreğimdeydi, 2 Halkımı kurtaracağım yıl gelmişti.
5 Baktım, yardım edecek kimse yoktu, 2 Destek verecek kimsenin olmayışına şaştım; 2 Gücüm kurtuluş sağladı, 2 Gazabım bana destek oldu.
6 Öfkeyle halkları çiğnedim, 2 Onları gazapla sarhoş ettim, 2 Yere akıttım kanlarını.››
7 Şefkati ve iyiliği uyarınca 2 Bizim için yaptıklarından, evet, 2 İsrail halkı için yaptığı bütün iyiliklerinden ötürü 2 RABbin iyiliklerini ve övülesi işlerini anacağım.
8 RAB dedi ki, ‹‹Onlar kuşkusuz benim halkım, 2 Beni aldatmayacak çocuklardır.›› 2 Böylece onların Kurtarıcısı oldu.
9 Sıkıntı çektiklerinde O da sıkıntı çekti. 2 Huzurundan çıkan melek onları kurtardı. 2 Sevgisi ve merhametinden ötürü onları kurtardı, 2 Geçmişte onları sürekli yüklenip taşıdı.
10 Ama başkaldırıp Onun Kutsal Ruhunu incittiler. 2 O da düşmanları olup onlara karşı savaştı.
11 Sonra halkı eski günleri, 2 Musanın dönemini anımsadı. 2 ‹‹Çobanlarıyla birlikte onları denizden geçiren, 2 Kutsal Ruhunu aralarına yerleştiren, 2 Görkemli gücüyle Musanın sağında yol alan, 2 Sonsuz onur kazanmak için önlerinde suları yaran, 2 Bir at nasıl tökezlemeden kırdan geçerse 2 Onları deniz yatağından öyle geçiren RAB nerede?›› 2 Diye sordular.
14 Ovaya götürülen sürü gibi 2 RABbin Ruhu onları rahata kavuşturdu. 2 İşte adını onurlandırmak için 2 Halkına böyle yol gösterdi.
15 Ya RAB, gökten bak, 2 Kutsal, görkemli ve yüce yerinden bizi gör! 2 Gayretin, gücün nerede? 2 Gönlündeki özlem ve merhameti 2 Bizden esirgedin.
16 Babamız sensin. 2 İbrahim bizi tanımasa da, 2 İsrail bizi kabul etmese de, 2 Babamızsın, ya RAB, 2 Ezelden beri adın ‹‹Kurtarıcımız››dır.
17 Ya RAB, neden bizi yolundan saptırıyor, 2 İnatçı kılıyor, 2 Senden korkmamızı engelliyorsun? 2 Kulların uğruna, 2 Mirasın olan oymakların uğruna geri dön.
18 Kutsal halkın kısa süre tapınağına sahip oldu, 2 Ama düşmanlarımız onu çiğnedi.
19 Öteden beri yönetmediğin, 2 Sana ait olmayan bir halk gibi olduk.
1 -- Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan? -- Minä se olen, oikeuden julistaja, suuri pelastaja.
2 -- Miksi on pukusi punainen, vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3 -- Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni. Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni.
4 Sillä koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
5 Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa. Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni. Vain oman käsivarteni voima minua auttoi, vain oma kiivauteni minua vahvisti.
6 Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.
7 Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
9 vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
10 Mutta he niskuroivat häntä vastaan ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä, ja hänestä tuli heidän vihollisensa, joka taisteli heitä vastaan.
11 Silloin he muistivat menneet päivät, muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa, ja he kysyivät: -- Missä on hän, joka vedestä nosti omalle laumalleen paimenen ja asetti häneen pyhän henkensä?
12 Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa johdattaa Moosesta, hän, joka halkaisi vedet heidän edessään ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
13 hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki, niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
14 Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon, niin kansa, jota Herran henki johti, laskeutui rauhassa lepäämään. Näin sinä johdatit kansaasi nimesi kunniaksi.
15 Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi!
16 Olethan sinä meidän isämme. Ei Abraham meistä mitään tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme. Ikuinen Lunastajamme, se on sinun nimesi.
17 Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi, miksi annat sydämemme paatua niin ettei se kavahda sinun voimaasi? Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden, palaa kansasi heimojen tähden!
18 Vain hetken sai kansasi pitää hallussaan pyhäkköäsi, nyt meidän ahdistajamme tallaavat sinun temppeliäsi.
19 Nyt olemme kuin et koskaan olisi meitä hallinnut, kuin ei meitä koskaan olisi pyhitetty sinun nimelläsi. Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas ja panisit vuoret järisemään!