Apocalipse 16

Description des sept dernières plaies versées sur la terre.

1 Alors j’ouïs du Temple une voix éclatante, qui disait aux sept Anges : allez, et versez sur la terre les fioles de la colère de Dieu. 2 Ainsi le premier Ange s’en alla, et versa sa fiole sur la terre ; et un ulcère malin et dangereux attaqua les hommes qui avaient la marque de la bête, et ceux qui adoraient son image. 3 Et le second Ange versa sa fiole sur la mer, et elle devint comme le sang d’un corps mort, et toute âme qui vivait dans la mer, mourut. 4 Et le troisième Ange versa sa fiole sur les fleuves, et sur les fontaines des eaux, et elles devinrent du sang. 5 Et j’entendis l’Ange des eaux, qui disait : Seigneur, QUI ES, QUI ÉTAIS, et QUI SERAS, tu es juste, parce que tu as fait un tel jugement. 6 A cause qu’ils ont répandu le sang des Saints et des Prophètes, tu leur as aussi donné du sang à boire ; car ils en sont dignes. 7 Et j’en ouïs un autre du Sanctuaire, disant : certainement Seigneur Dieu tout-puissant, tes jugements sont véritables, et justes. 8 Puis le quatrième Ange versa sa fiole sur le soleil, et le pouvoir lui fut donné de brûler les hommes par le feu. 9 De sorte que les hommes furent brûlés par de grandes chaleurs, et ils blasphémèrent le Nom de Dieu qui a puissance sur ces plaies ; mais ils ne se repentirent point pour lui donner gloire. 10 Après cela le cinquième Ange versa sa fiole sur le siège de la bête, et le règne de la bête devint ténébreux, et les hommes se mordaient la langue à cause de la douleur qu’ils ressentaient. 11 Et à cause de leurs peines et de leurs plaies ils blasphémèrent le Dieu du Ciel ; et ne se repentirent point de leurs oeuvres. 12 Puis le sixième Ange versa sa fiole sur le grand fleuve d’Euphrate, et l’eau de ce fleuve tarit, afin que la voie des Rois de devers le soleil levant fût ouverte. 13 Et je vis sortir de la gueule du dragon, et de la gueule de la bête, et de la bouche du faux prophète, trois esprits immondes, semblables à des grenouilles ; 14 Car ce sont des esprits diaboliques, faisant des prodiges, et qui s’en vont vers les Rois de la terre et du monde universel, pour les assembler pour le combat de ce grand jour du Dieu tout-puissant. 15 Voici, je viens comme le larron ; bienheureux est celui qui veille, et qui garde ses vêtements, afin de ne marcher point nu, et qu’on ne voie point sa honte. 16 Et il les assembla au lieu qui est appelé en Hébreu Armageddon. 17 Puis le septième Ange versa sa fiole dans l’air ; et il sortit du Temple du Ciel une voix tonnante qui procédait du trône, disant : c’est fait. 18 Alors il se fit des éclairs, et des voix, et des tonnerres, et il se fit un grand tremblement de terre, un tel tremblement, dis-je, et si grand, qu’il n’y en eut jamais de semblable depuis que les hommes ont été sur la terre. 19 Et la grande Cité fut divisée en trois parties, et les villes des nations tombèrent ; et la grande Babylone vint en mémoire devant Dieu, pour lui donner la coupe du vin de l’indignation de sa colère. 20 Et toute île s’enfuit, et les montagnes ne furent plus trouvées. 21 Et il descendit du ciel sur les hommes une grêle prodigieuse du poids d’un talent ; et les hommes blasphémèrent Dieu à cause de la plaie de la grêle ; car la plaie qu’elle fit fut fort grande.

Ensimmäinen enkeli vuodattaa Jumalan vihan maljan maan päälle 1, 2, toinen mereen 3, kolmas jokiin 4-7, neljäs aurinkoon 8, 9, viides pedon valtaistuimelle 10, 11, kuudes Eufrat-virtaan 12-16 ja seitsemäs ilmaan 17-21.

1 *Ps. 69:25; Jes. 66:6; Jer. 10:25; Sef. 3:8; Ilm. 14:10; Ilm. 15:1,7Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle". 2 *2. Moos. 9:9-11; 5. Moos. 28:35; Ilm. 13:14; Ilm. 13:16-17Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

3 *2. Moos. 7:17,20; Ilm. 8:8-9Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.

4 *Ps. 78:44; Ilm. 8:10Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi. 5 *2. Moos. 3:14; 5. Moos. 32:4; Ps. 119:137; Ps. 145:17; Jes. 41:4; Ilm. 1:4,8; Ilm. 1:18; Ilm. 4:8; Ilm. 11:17; Ilm. 15:3Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut. 6 *Ps. 9:13; Ps. 79:3; Jes. 49:26; Matt. 23:34-35; Ilm. 11:18; Ilm. 13:15; Ilm. 18:20Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet." 7 *Ilm. 6:10; Ilm. 15:3Ja minä kuulin alttarin sanovan: "Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi".

8 *Ilm. 8:12Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. 9 *Dan. 5:22-23; Ilm. 9:20-21; Ilm. 11:13; Ilm. 13:6; Ilm. 14:7Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.

10 *2. Moos. 10:21; Jes. 8:21-22; Ilm. 9:1-2; Ilm. 13:2Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa 11 *Dan. 11:36; Ilm. 9:21ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.

12 *1. Moos. 15:18; 5. Moos. 1:7; Joos. 1:4; Jes. 11:15-16; Jes. 41:2,25; Jes. 44:27; Jer. 50:38; Jer. 51:36; Ilm. 9:14Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille. 13 *1. Kun. 22:21,23; 1. Joh. 4:1-3; Ilm. 12:3,9; Ilm. 13:1; Ilm. 13:11,13; Ilm. 19:19-20; Ilm. 20:10Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. 14 *Matt. 24:24; 2. Tess. 2:9; Ilm. 17:12,14Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. 15 *Matt. 24:42,44; Luuk. 12:39; 1. Tess. 5:2-3; 2. Piet. 3:10; Ilm. 3:3-4; Ilm. 3:18— Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! — 16 *Tuom. 5:19; 2. Kun. 9:27; 2. Kun. 23:29; 2. Aik. 35:22; Sak. 12:11; Ilm. 19:19Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.

17 *Jes. 66:6; Ilm. 10:7; Ilm. 11:15; Ilm. 21:6Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: "Se on tapahtunut". 18 *Dan. 12:1; Ilm. 6:12; Ilm. 8:5; Ilm. 11:13,19Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä. 19 *Jes. 51:17; Jes. 51:22-23; Jer. 25:15-16; Dan. 4:27; Ilm. 14:8,10; Ilm. 17:18; Ilm. 18:5Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan. 20 *Ilm. 6:14; Ilm. 20:11Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut. 21 *2. Moos. 9:23-24; Joos. 10:11; Ilm. 11:19Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.