1 Le bilance false sono cosa abbominevole al Signore; Ma il peso giusto gli è cosa grata
2 Venuta la superbia, viene l’ignominia; Ma la sapienza è con gli umili
3 L’integrità degli uomini diritti li conduce; Ma la perversità de’ disleali di distrugge
4 Le ricchezze non gioveranno al giorno dell’indegnazione; Ma la giustizia riscoterà da morte
5 La giustizia dell’uomo intiero addirizza la via di esso; Ma l’empio caderà per la sua empietà.
6 La giustizia degli uomini diritti li riscoterà; Ma i disleali saranno presi per la lor propria malizia
7 Quando l’uomo empio muore, la sua aspettazione perisce; E la speranza ch’egli aveva concepita delle sue forze è perduta
8 Il giusto è tratto fuor di distretta; Ma l’empio viene in luogo suo
9 L’ipocrito corrompe il suo prossimo con la sua bocca; Ma i giusti ne son liberati per conoscimento
10 La città festeggia del bene de’ giusti; Ma vi è giubilo quando gli empi periscono.
11 La città è innalzata per la benedizione degli uomini diritti; Ma è sovvertita per la bocca degli empi
12 Chi sprezza il suo prossimo è privo di senno; Ma l’uomo prudente tace.
13 Colui che va sparlando palesa il segreto; Ma chi è leale di spirito cela la cosa
14 Il popolo cade in ruina dove non son consigli; Ma vi è salute in moltitudine di consiglieri
15 L’uomo certamente sofferirà del male, se fa sicurtà per lo strano; Ma chi odia i mallevadori è sicuro
16 La donna graziosa otterrà gloria, Come i possenti ottengono ricchezze
17 L’uomo benigno fa bene a sè stesso; Ma il crudele conturba la sua propria carne
18 L’empio fa un’opera fallace; Ma vi è un premio sicuro per colui che semina giustizia
19 Così è la giustizia a vita, Come chi procaccia il male lo procaccia alla sua morte
20 I perversi di cuore sono un abbominio al Signore; Ma quelli che sono intieri di via son ciò che gli è grato
21 Il malvagio d’ora in ora non resterà impunito; Ma la progenie de’ giusti scamperà
22 Una donna bella, ma scema di senno, È un monile d’oro nel grifo d’un porco
23 Il desiderio de’ giusti non è altro che bene; Ma la speranza degli empi è indegnazione
24 Vi è tale che spande, e pur vie più diventa ricco; E tale che risparmia oltre al diritto, e pur ne diventa sempre più povero
25 La persona liberale sarà ingrassata; E chi annaffia sarà anch’esso annaffiato
26 Il popolo maledirà chi serra il grano; Ma benedizione sarà sopra il capo di chi lo vende
27 Chi cerca il bene procaccia benevolenza; Ma il male avverrà a chi lo cerca
28 Chi si confida nelle sue ricchezze caderà; Ma i giusti germoglieranno a guisa di frondi
29 Chi dissipa la sua casa possederà del vento; E lo stolto sarà servo a chi è savio di cuore
30 Il frutto del giusto è un albero di vita; E il savio prende le anime
31 Ecco, il giusto riceve la sua retribuzione in terra; Quanto più la riceverà l’empio e il peccatore?
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.