1 Come la neve non si conviene alla state, Nè la pioggia al tempo della ricolta, Così la gloria non si conviene allo stolto

2 Come il passero vaga, e la rondinella vola, Così la maledizione data senza cagione non avverrà

3 La sferza al cavallo, ed il capestro all’asino, E il bastone al dosso degli stolti

4 Non rispondere allo stolto secondo la sua follia; Che talora anche tu non gli sii agguagliato.

5 Rispondi allo stolto, come si conviene alla sua follia; Che talora non gli paia d’esser savio

6 Chi si taglia i piedi ne beve l’ingiuria; Così avviene a chi manda a far de’ messi per uno stolto.

7 Lo zoppo zoppica delle sue due gambe; Così fa la sentenza nella bocca degli stolti.

8 Chi dà gloria allo stolto Fa come chi gittasse una pietra preziosa in un mucchio di sassi.

9 La sentenza nella bocca degli stolti È come una spina, che sia caduta in mano ad un ebbro

10 I grandi tormentano ognuno, E prezzolano stolti, e salariano passanti

11 Come il cane ritorna al suo vomito, Così lo stolto reitera la sua follia

12 Hai tu veduto un uomo che si reputi savio? Vi è maggiore speranza d’uno stolto che di lui

13 Il pigro dice: Il leopardo è in su la strada, Il leone è per le campagne

14 Come l’uscio si volge sopra i suoi arpioni, Così si volge il pigro sopra il suo letto

15 Il pigro nasconde la mano nel seno; Egli dura fatica a trarla fuori per recarsela alla bocca

16 Al pigro par di esser savio, Più che sette che dànno risposte di prudenza

17 Colui che passando trascorre in ira per una questione che non gli tocca, È come chi afferra un cane per gli orecchi

18 Quale è colui che, infingendosi di scherzare, avventa razzi, Saette, e cose mortifere;

19 Tale è colui che inganna il suo prossimo, E dice: Non ischerzo io?

20 Il fuoco si spegne, quando mancano legne; Così le contese si acquetano, quando non vi son rapportatori.

21 Il carbone è per far brace, e le legne per far fuoco; E l’uomo rissoso per accender contese.

22 Le parole del rapportatore paiono lusinghevoli; Ma scendono fin dentro al ventre

23 Le labbra ardenti, e il cuor malvagio, Son come schiuma d’argento impiastrata sopra un testo

24 Chi odia s’infinge nel suo parlare, Ma cova la frode nel suo interiore;

25 Quando egli parlerà di una voce graziosa, non fidartici; Perciocchè egli ha sette scelleratezze nel cuore.

26 L’odio si copre con inganno; Ma la sua malignità sarà palesata in piena raunanza

27 Chi cava una fossa caderà in essa; E se alcuno rotola una pietra ad alto, ella gli tornerà addosso

28 La lingua bugiarda odia quelli ch’ella ha fiaccati; E la bocca lusinghiera produce ruina

1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.