1 Colui che si separa cerca le sue cupidità, E schernisce ogni legge e ragione

2 Lo stolto non si diletta nella prudenza, Ma in ciò che il cuor suo si manifesti

3 Quando viene un empio, viene anche lo sprezzo, E il vituperio con ignominia

4 Le parole della bocca dell’uomo eccellente sono acque profonde; La fonte di sapienza è un torrente che sgorga

5 Egli non è bene d’aver riguardo alla qualità dell’empio, Per far torto al giusto nel giudicio

6 Le labbra dello stolto entrano in contesa, E la sua bocca chiama le percosse.

7 La bocca dello stolto è la sua ruina, E le sue labbra sono il laccio dell’anima sua

8 Le parole di chi va bisbigliando paiono lusinghevoli; Ma scendono fin nell’interiora del ventre

9 Chi si porta rimessamente nel suo lavoro, È fratello dell’uomo dissipatore

10 Il Nome del Signore è una forte torre; Il giusto vi ricorrerà, e sarà in salvo in luogo elevato

11 I beni del ricco son la sua città di fortezza, E come un alto muro alla sua immaginazione

12 Il cuor dell’uomo s’innalza avanti la ruina; Ma l’umiltà va davanti alla gloria

13 Chi fa risposta prima che abbia udito, Ciò gli è pazzia e vituperio

14 Lo spirito dell’uomo sostiene l’infermità di esso; Ma chi solleverà lo spirito afflitto?

15 Il cuor dell’uomo intendente acquista scienza; E l’orecchio de’ savi cerca conoscimento

16 Il presente dell’uomo gli fa far largo, E lo conduce davanti a’ grandi

17 Chi è il primo a piatir la sua causa ha ragione; Ma il suo compagno vien poi, ed esamina quello ch’egli ha detto

18 La sorte fa cessar le liti, E fa gli spartimenti fra i potenti

19 Il fratello offeso è più inespugnabile che una forte città; E le contese tra fratelli son come le sbarre di un palazzo

20 Il ventre dell’uomo sarà saziato del frutto della sua bocca; Egli sarà saziato della rendita delle sue labbra

21 Morte e vita sono in poter della lingua; E chi l’ama mangerà del frutto di essa

22 Chi ha trovata moglie ha trovata una buona cosa, Ed ha ottenuto favor del Signore

23 Il povero parla supplichevolmente; Ma il ricco risponde duramente

24 Un uomo che ha degli amici deve portarsi da amico; E vi è tale amico, che è più congiunto che un fratello

1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.

2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.

3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.

4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.

5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.

6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.

7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.

8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.

10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.

11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.

12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.

13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.

14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?

15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.

16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.

17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.

19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.

20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.

21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.

23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.

24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.