1 Figliuol mio, guarda i miei detti, E riponi appo te i miei comandamenti.

2 Guarda i miei comandamenti, e tu viverai; E guarda il mio insegnamento, come la pupilla degli occhi tuoi.

3 Legateli alle dita, Scrivili in su la tavola del tuo cuore.

4 Di’ alla sapienza: Tu sei mia sorella; E chiama la prudenza tua parente;

5 Acciocchè esse ti guardino dalla donna straniera, Dalla forestiera che parla vezzosamente

6 Perciocchè io riguardava una volta per la finestra della mia casa, Per li miei cancelli;

7 E vidi tra gli scempi, E scorsi tra i fanciulli, un giovanetto scemo di senno;

8 Il qual passava per la strada, presso al cantone della casa d’una tal donna; E camminava traendo alla casa di essa;

9 In su la sera, in sul vespro del dì. In su l’imbrunire ed oscurar della notte;

10 Ed ecco, una donna gli venne incontro, In assetto da meretrice, e cauta d’animo;

11 Strepitosa, e sviata; I cui piedi non si fermavano in casa;

12 Essendo ora fuori, or per le piazze; E stando agli agguati presso ad ogni cantone.

13 Ed essa lo prese, e lo baciò, E sfacciatamente gli disse:

14 Io avea sopra me il voto di sacrificii da render grazie; Oggi ho pagati i miei voti.

15 Però ti sono uscita incontro, Per cercarti, e ti ho trovato.

16 Io ho acconcio il mio letto con capoletti Di lavoro figurato a cordicelle di fil di Egitto.

17 Io ho profumato il mio letto Con mirra, con aloe, e con cinnamomo.

18 Vieni, inebbriamoci d’amori infino alla mattina, Sollaziamoci in amorosi piaceri.

19 Perciocchè il marito non è in casa sua; Egli è andato in viaggio lontano;

20 Egli ha preso in mano un sacchetto di danari; Egli ritornerà a casa sua a nuova luna.

21 Ella lo piegò con le molte sue lusinghe, E lo sospinse con la dolcezza delle sue labbra.

22 Ed egli andò dietro a lei subitamente, Come il bue viene al macello, E come i ceppi son per gastigamento dello stolto;

23 Come l’uccello si affretta al laccio, Senza sapere che è contro alla vita sua, Finchè la saetta gli trafigga il fegato

24 Ora dunque, figliuoli, ascoltatemi, Ed attendete a’ detti della mia bocca.

25 Il cuor tuo non dichini alle vie d’una tal donna; Non isviarti ne’ suoi sentieri.

26 Perciocchè ella ne ha fatti cader molti uccisi; E pur tutti coloro ch’ella ha morti eran possenti.

27 La sua casa è la via dell’inferno, Che scende a’ più interni luoghi della morte

1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.

2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.

3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.

5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.

6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,

7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.

8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin

9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.

10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.

11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;

12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.

13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:

15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.

16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.

17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.

18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.

19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.

21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:

22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.

24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.

25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.

26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.

27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.