1 Il povero, che cammina nella sua integrità, Val meglio che il perverso di labbra, il quale è stolto2 Come chi è frettoloso di piedi incappa; Così non vi è alcun bene, quando l’anima è senza conoscimento3 La stoltizia dell’uomo perverte la via di esso; E pure il suo cuore dispetta contro al Signore4 Le ricchezze aggiungono amici in gran numero; Ma il misero è separato dal suo intimo amico5 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne non iscamperà6 Molti riveriscono il principe; Ma ognuno è amico del donatore.7 Tutti i fratelli del povero l’odiano; Quanto più si dilungheranno i suoi amici da lui! Egli con parole li supplica, ma essi se ne vanno8 Chi acquista senno ama l’anima sua; Chi osserva l’intendimento troverà del bene9 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne perirà10 I diletti non si convengono allo stolto; Quanto meno conviensi al servo signoreggiar sopra i principi! 11 Il senno dell’uomo rallenta l’ira di esso; E la sua gloria è di passar sopra le offese12 L’indegnazione del re è come il ruggito del leoncello; Ma il suo favore è come la rugiada sopra l’erba13 Il figliuolo stolto è una grande sciagura a suo padre; E le risse della moglie sono un gocciolar continuo14 Casa e sostanza sono l’eredità de’ padri; Ma dal Signore viene la moglie prudente15 La pigrizia fa cadere in profondo sonno; E la persona negligente avrà fame16 Chi osserva il comandamento guarda l’anima sua; Ma chi trascura le sue vie morrà17 Chi dona al povero presta al Signore; Ed egli gli farà la sua retribuzione18 Gastiga il tuo figliuolo, mentre vi è ancora della speranza; Ma non imprender già di ucciderlo19 Chi è grandemente iracondo ne porterà la pena; Che se tu lo scampi, tu lo renderai vie più iracondo20 Ascolta consiglio, e ricevi correzione, Acciocchè tu diventi savio alla fine21 Vi sono molti pensieri nel cuor dell’uomo; Ma il consiglio del Signore è quello che sarà stabile22 La benignità dell’uomo è il suo ornamento; E meglio vale il povero, che l’uomo bugiardo23 Il timor del Signore è a vita; E chi lo teme passerà la notte sazio, e non sarà visitato da alcun male24 Il pigro nasconde la mano nel seno, E non la ritrae fuori, non pure per recarsela alla bocca25 Percuoti lo schernitore, e il semplice ne diventerà avveduto; E se tu correggi l’uomo intendente, egli intenderà la scienza26 Il figliuolo che fa vergogna e vituperio, Ruina il padre, e scaccia la madre27 Figliuol mio, ascoltando l’ammaestramento, Rimanti di deviare da’ detti di scienza28 Il testimonio scellerato schernisce la dirittura; E la bocca degli empi trangugia l’iniquità29 I giudicii sono apparecchiati agli schernitori, E le percosse al dosso degli stolti

1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.