1 Il cuor del re è nella mano del Signore come ruscelli di acque; Egli lo piega a tutto ciò che gli piace2 Tutte le vie dell’uomo gli paiono diritte; Ma il Signore pesa i cuori3 Far giustizia e giudicio È cosa più gradita dal Signore, che sacrificio4 Gli occhi altieri, e il cuor gonfio, Che son la lampana degli empi, son peccato5 I pensieri dell’uomo diligente producono di certo abbondanza; Ma l’uomo disavveduto cade senza fallo in necessità6 Il far tesori con lingua di falsità è una cosa vana, Sospinta in qua ed in là; e si appartiene a quelli che cercan la morte7 Il predar degli empi li trarrà in giù; Perciocchè hanno rifiutato di far ciò che è diritto8 La via stravolta dell’uomo è anche strana; Ma l’opera di chi è puro è diritta9 Meglio è abitare sopra un canto di un tetto, Che con una moglie rissosa in casa comune10 L’anima dell’empio desidera il male; Il suo amico stesso non trova pietà appo lui11 Quando lo schernitore è gastigato, il semplice ne diventa savio; E quando si ammonisce il savio, egli apprende scienza12 Il giusto considera la casa dell’empio; Ella trabocca l’empio nel male13 Chi tura l’orecchio, per non udire il grido del misero, Griderà anch’egli, e non sarà esaudito14 Il presente dato di nascosto acqueta l’ira; E il dono porto nel seno acqueta il forte cruccio15 Il far ciò che è diritto è letizia al giusto; Ma è uno spavento agli operatori d’iniquità16 L’uomo che devia dal cammino del buon senno Riposerà in compagnia de’ morti17 L’uomo che ama godere sarà bisognoso; Chi ama il vino e l’olio non arricchirà18 L’empio sarà per riscatto del giusto; E il disleale sarà in iscambio degli uomini diritti19 Meglio è abitare in terra deserta, Che con una moglie rissosa e stizzosa20 Nell’abitacolo del savio vi è un tesoro di cose rare, e d’olii preziosi; Ma l’uomo stolto dissipa tutto ciò21 Chi va dietro a giustizia e benignità Troverà vita, giustizia, e gloria22 Il savio sale nella città de’ valenti, Ed abbatte la forza di essa23 Chi guarda la sua bocca e la sua lingua Guarda l’anima sua d’afflizioni24 Il nome del superbo presuntuoso è: schernitore; Egli fa ogni cosa con furor di superbia25 Il desiderio del pigro l’uccide; Perciocchè le sue mani rifiutano di lavorare.26 L’uomo dato a cupidigia appetisce tuttodì; Ma il giusto dona, e non risparmia27 Il sacrificio degli empi è cosa abbominevole; Quanto più se l’offeriscono con scelleratezza! 28 Il testimonio mendace perirà; Ma l’uomo che ascolta parlerà in perpetuo29 L’uomo empio si rende sfacciato; Ma l’uomo diritto addirizza le sue vie30 Non vi è sapienza, nè prudenza, Nè consiglio, incontro al Signore.31 Il cavallo è apparecchiato per lo giorno della battaglia; Ma il salvare appartiene al Signore

1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.