1 Elihu continua et dit:

2 Attends un peu, et je vais poursuivre, Car j'ai des paroles encore pour la cause de Dieu.

3 Je prendrai mes raisons de haut, Et je prouverai la justice de mon créateur.

4 Sois-en sûr, mes discours ne sont pas des mensonges, Mes sentiments devant toi sont sincères.

5 Dieu est puissant, mais il ne rejette personne; Il est puissant par la force de son intelligence.

6 Il ne laisse pas vivre le méchant, Et il fait droit aux malheureux.

7 Il ne détourne pas les yeux de dessus les justes, Il les place sur le trône avec les rois, Il les y fait asseoir pour toujours, afin qu'ils soient élevés.

8 Viennent-ils à tomber dans les chaînes, Sont-ils pris dans les liens de l'adversité,

9 Il leur dénonce leurs oeuvres, Leurs transgressions, leur orgueil;

10 Il les avertit pour leur instruction, Il les exhorte à se détourner de l'iniquité.

11 S'ils écoutent et se soumettent, Ils achèvent leurs jours dans le bonheur, Leurs années dans la joie.

12 S'ils n'écoutent pas, ils périssent par le glaive, Ils expirent dans leur aveuglement.

13 Les impies se livrent à la colère, Ils ne crient pas à Dieu quand il les enchaîne;

14 Ils perdent la vie dans leur jeunesse, Ils meurent comme les débauchés.

15 Mais Dieu sauve le malheureux dans sa misère, Et c'est par la souffrance qu'il l'avertit.

16 Il te retirera aussi de la détresse, Pour te mettre au large, en pleine liberté, Et ta table sera chargée de mets succulents.

17 Mais si tu défends ta cause comme un impie, Le châtiment est inséparable de ta cause.

18 Que l'irritation ne t'entraîne pas à la moquerie, Et que la grandeur de la rançon ne te fasse pas dévier!

19 Tes cris suffiraient-ils pour te sortir d'angoisse, Et même toutes les forces que tu pourrais déployer?

20 Ne soupire pas après la nuit, Qui enlève les peuples de leur place.

21 Garde-toi de te livrer au mal, Car la souffrance t'y dispose.

22 Dieu est grand par sa puissance; Qui saurait enseigner comme lui?

23 Qui lui prescrit ses voies? Qui ose dire: Tu fais mal?

24 Souviens-toi d'exalter ses oeuvres, Que célèbrent tous les hommes.

25 Tout homme les contemple, Chacun les voit de loin.

26 Dieu est grand, mais sa grandeur nous échappe, Le nombre de ses années est impénétrable.

27 Il attire à lui les gouttes d'eau, Il les réduit en vapeur et forme la pluie;

28 Les nuages la laissent couler, Ils la répandent sur la foule des hommes.

29 Et qui comprendra le déchirement de la nuée, Le fracas de sa tente?

30 Voici, il étend autour de lui sa lumière, Et il se cache jusque dans les profondeurs de la mer.

31 Par ces moyens il juge les peuples, Et il donne la nourriture avec abondance.

32 Il prend la lumière dans sa main, Il la dirige sur ses adversaires.

33 Il s'annonce par un grondement; Les troupeaux pressentent son approche.

1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.