1 Crie maintenant! Qui te répondra? Auquel des saints t'adresseras-tu?

2 L'insensé périt dans sa colère, Le fou meurt dans ses emportements.

3 J'ai vu l'insensé prendre racine; Puis soudain j'ai maudit sa demeure.

4 Plus de prospérité pour ses fils; Ils sont foulés à la porte, et personne qui les délivre!

5 Sa moisson est dévorée par des affamés, Qui viennent l'enlever jusque dans les épines, Et ses biens sont engloutis par des hommes altérés.

6 Le malheur ne sort pas de la poussière, Et la souffrance ne germe pas du sol;

7 L'homme naît pour souffrir, Comme l'étincelle pour voler.

8 Pour moi, j'aurais recours à Dieu, Et c'est à Dieu que j'exposerais ma cause.

9 Il fait des choses grandes et insondables, Des merveilles sans nombre;

10 Il répand la pluie sur la terre, Et envoie l'eau sur les campagnes;

11 Il relève les humbles, Et délivre les affligés;

12 Il anéantit les projets des hommes rusés, Et leurs mains ne peuvent les accomplir;

13 Il prend les sages dans leur propre ruse, Et les desseins des hommes artificieux sont renversés:

14 Ils rencontrent les ténèbres au milieu du jour, Ils tâtonnent en plein midi comme dans la nuit.

15 Ainsi Dieu protège le faible contre leurs menaces, Et le sauve de la main des puissants;

16 Et l'espérance soutient le malheureux, Mais l'iniquité ferme la bouche.

17 Heureux l'homme que Dieu châtie! Ne méprise pas la correction du Tout-Puissant.

18 Il fait la plaie, et il la bande; Il blesse, et sa main guérit.

19 Six fois il te délivrera de l'angoisse, Et sept fois le mal ne t'atteindra pas.

20 Il te sauvera de la mort pendant la famine, Et des coups du glaive pendant la guerre.

21 Tu seras à l'abri du fléau de la langue, Tu seras sans crainte quand viendra la dévastation.

22 Tu te riras de la dévastation comme de la famine, Et tu n'auras pas à redouter les bêtes de la terre;

23 Car tu feras alliance avec les pierres des champs, Et les bêtes de la terre seront en paix avec toi.

24 Tu jouiras du bonheur sous ta tente, Tu retrouveras tes troupeaux au complet,

25 Tu verras ta postérité s'accroître, Et tes rejetons se multiplier comme l'herbe des champs.

26 Tu entreras au sépulcre dans la vieillesse, Comme on emporte une gerbe en son temps.

27 Voilà ce que nous avons reconnu, voilà ce qui est; A toi d'entendre et de mettre à profit.

2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.