1 Geriau sausas kąsnis su ramybe negu namai, pilni aukų mėsos, su vaidais.
2 Išmintingas tarnas valdys gėdą darantį sūnų ir gaus paveldėti dalį kaip vienas iš sūnų.
3 Kaip sidabras ir auksas ištiriamas ugnyje, taip Viešpats tiria žmogaus širdį.
4 Nedorėlis klauso klastingų lūpų, o melagispikto liežuvio.
5 Kas pajuokia vargšą, paniekina jo Kūrėją, o kas džiaugiasi nelaimės metu, neišvengs bausmės.
6 Vaikų vaikai yra senelių vainikas, o vaikų garbėjų tėvai.
7 Kvailiui netinka kalbėti apie didžius dalykus, tuo labiau kunigaikščiui netinka meluoti.
8 Dovana lyg brangakmenis davėjo akyse; kur jis eina su ja, visur laimi.
9 Kas pridengia nusikaltimą, ieško meilės; kas kaltę nuolat primena, suardo draugystę.
10 Įspėjimas daugiau padeda išmintingam negu šimtas kirčių kvailam.
11 Blogas žmogus ieško priekabių, todėl žiaurus pasiuntinys bus pasiųstas prieš jį.
12 Geriau sutikti mešką, kuriai atimti jos vaikai, negu kvailį jo kvailystėje.
13 Kas už gera atlygina piktu, pikta neatsitrauks nuo jo namų.
14 Kivirčo pradžia kaip užtvankos plyšys, todėl liaukis ginčytis, kol nevėlu.
15 Kas išteisina nedorėlį ir kas pasmerkia teisųjį, abu yra pasibjaurėjimas Viešpačiui.
16 Kam kvailiui mokėti pinigus už išmintį, kai jis jos visai netrokšta?
17 Draugas visuomet myli ir brolis pasirodo nelaimėje.
18 Kam trūksta proto, tas sukerta rankas ir laiduoja už savo draugą.
19 Kas mėgsta ginčus, myli nuodėmę, kas stato aukštus vartus, ieško pražūties.
20 Kas turi klastingą širdį, nieko gero nepasieks; kieno liežuvis iškreiptas, turės bėdų.
21 Kvailas sūnusne džiaugsmas, bet rūpestis tėvui.
22 Linksma širdis gydo kaip vaistai; prislėgta dvasia džiovina kaulus.
23 Nedorėlis ima kyšius, kad iškreiptų teisingumą.
24 Supratingas žmogus siekia išminties, kvailio akys žemės pakraščiuose.
25 Kvailas sūnusapmaudas tėvui ir skausmas motinai.
26 Bausti teisųjį yra negerai, kaip ir mušti kunigaikščius už teisingumą.
27 Kas turi supratimą, susilaiko kalboje, protingas žmogus turi romią dvasią.
28 Net kvailys, jei jis tyli, laikomas išmintingu, ir kas sučiaupia lūpas, laikomas protingu.
1 Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.
2 Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra.
4 Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.
5 Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.
6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.
7 Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.
8 Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.
9 Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.
10 Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.
11 Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.
12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!
13 Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.
14 Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!
15 Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.
16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.
17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.
18 Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen.
19 Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.
20 Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.
21 Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne.
22 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.
23 Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.
24 Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.
25 Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.
26 Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.
27 Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.
28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.