1 Kas dažnai baramas, bet užkietina savo sprandą, bus staiga sunaikintas ir nebeatsigaus.
2 Kai teisieji valdo, tauta džiaugiasi, o kai valdo nedorėliai, tauta dejuoja.
3 Kas myli išmintį, džiugina tėvą, o kas susideda su paleistuvėmis, praranda turtą.
4 Teisingai valdydamas, karalius sustiprina kraštą, o kas ima kyšius, griauna jį.
5 Kas pataikauja artimui, spendžia pinkles sau.
6 Piktas žmogus įsipainioja nusikaltimuose, o teisusis gieda ir džiūgauja.
7 Teisusis atsižvelgia į beturčių teises, o nedorėlis nenori jų žinoti.
8 Niekintojai sukelia mieste neramumus, o išmintingieji nukreipia rūstybę.
9 Jei išmintingas susiginčija su kvailiu,ar tas niršta, ar juokiasi,nėra ramybės.
10 Kraujo trokštantis nekenčia nekaltojo, o teisieji rūpinasi jo siela.
11 Kvailys kalba viską, ką galvoja, o išmintingas susilaiko.
12 Jei valdovas klauso melo, visi jo tarnai bus nedorėliai.
13 Beturtis ir sukčius turi bendra: Viešpats abiem davė šviesą akims.
14 Karaliaus, kuris teisingai teisia beturtį, sostas išsilaikys per amžius.
15 Rykštė ir pabarimas teikia išminties; vaikas, paliktas savo valiai, daro gėdą motinai.
16 Daugėjant nedorėliams, daugėja nusikaltimų; teisieji matys jų žlugimą.
17 Auklėk savo sūnų, tai jis bus tau paguoda ir tavo siela džiaugsis.
18 Be apreiškimo žūsta tauta. Palaimintas, kas laikosi įstatymo.
19 Vergo neišauklėsi žodžiais; nors jis supranta, bet nepaklauso.
20 Kvailys teikia daugiau vilties, negu žmogus, kuris skubotai kalba.
21 Vergas, lepinamas nuo mažens, galiausiai taps kaip sūnus.
22 Piktas žmogus sukelia vaidus, o ūmus žmogus dažnai nusikalsta.
23 Išdidumas pažemina žmogų, o nuolankus dvasia susilauks pagarbos.
24 Kas susideda su vagimi, nekenčia savo sielos; jis prisiekia sakyti tiesą, bet nieko nepasako.
25 Kas bijo žmonių, pakliūna į spąstus, kas pasitiki Viešpačiu, bus saugus.
26 Daugelis ieško valdovo palankumo, bet teisingumas ateina iš Viešpaties.
27 Teisusis bjaurisi neteisiuoju ir nedorėlis tuo, kuris eina tiesiu keliu.
1 Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät, musertuu hetkessä, eikä apua tule.
2 Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa.
3 Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona.
4 Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä, veroja kiskova hävittää sen.
5 Joka puhuu toiselle mielin kielin, virittää verkon hänen tielleen.
6 Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.
7 Oikeamielinen ymmärtää köyhää, jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.
8 Kiihottajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan.
9 Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.
10 Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat, mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.
11 Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.
12 Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.
13 Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.
14 Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa.
15 Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä.
16 Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia, mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.
17 Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.
18 Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.
19 Ei orjaa puheella ojenneta: hän tajuaa sen muttei tottele.
20 Moni puhuu ennen kuin ajattelee -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
21 Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee, saa hänestä lopulta mieliharmin.
22 Äkkipikainen panee alulle riidan, kiivaalle kertyy rikkomuksia.
23 Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.
24 Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen: kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.
25 Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.
26 Monet pyrkivät hallitsijan puheille, mutta oikeus tulee yksin Herralta.
27 Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.