1 Kaip sniegas vasarą ir lietus pjūties metu, taip garbė netinka kvailiui.
2 Kaip žvirblis nuskrenda ir kregždė nulekia, taip neišsipildys neužpelnytas prakeikimas.
3 Botagas arkliui, žąslai asilui, rykštė kvailio nugarai.
4 Neatsakyk kvailiui pagal jo kvailumą, kad netaptum panašus į jį.
5 Atsakyk kvailiui pagal jo kvailumą taip, kad jis neatrodytų sau išmintingas.
6 Kas siunčia kvailą pasiuntinį, nusikerta kojas ir patiria nuostolį.
7 Kaip luošas negali vaikščioti savo kojomis, taip patarlė netinka kvailiui.
8 Gerbti kvailą yra kaip dėti brangakmenį į mėtyklę.
9 Kaip erškėtis girtuoklio rankoje, taip patarlė kvailio burnoje.
10 Didis Dievas, kuris visa padarė, atlygina kvailiui ir neištikimam.
11 Kaip šuo grįžta prie savo vėmalo, taip kvailys kartoja savo kvailystes.
12 Kvailys teikia daugiau vilties negu žmogus, kuris laiko save išmintingu.
13 Tinginys sako: "Liūtas kelyje! Žiaurus liūtas gatvėje!"
14 Kaip durys sukasi ant vyrių, taip tinginys vartosi lovoje.
15 Tinginys įkiša savo ranką į dubenį, bet jam sunku pakelti ją prie burnos.
16 Tinginys laiko save išmintingesniu už septynis vyrus, galinčius išmintingai atsakyti.
17 Kas praeidamas įsikiša į vaidus, kurie jo neliečia, elgiasi kaip tas, kuris šunį griebia už ausų.
18 Kaip beprotis, kuris mėto žarijas, laido strėles ir žudo,
19 yra tas, kas apgauna artimą ir sako: "Aš pajuokavau".
20 Kai nėra malkų, gęsta ugnis; pašalinus apkalbėtoją, baigiasi ginčai.
21 Kaip iš anglių atsiranda žarijos ir iš malkų ugnis, taip vaidingas žmogus sukelia kivirčus.
22 Apkalbos yra lyg skanėstas, kuris pasiekia žmogaus vidurius.
23 Karšti žodžiai ir nedora širdis yra kaip sidabro priemaišomis aptraukta molinė šukė.
24 Kas neapkenčia, slepia tai po savo lūpomis ir laiko klastą savyje.
25 Kai jis kalba maloniai, netikėk juo: jo širdyje yra septynios bjaurystės.
26 Nors jis neapykantą slepia žodžiais, jo nedorybė paaiškės tautos susirinkime.
27 Kas kasa duobę, pats į ją įkrinta. Kas parita akmenį, ant to jis sugrįžta.
28 Meluojantis liežuvis nekenčia tų, kurie nuo jo nukenčia. Pataikaujanti burna sukelia pražūtį.
1 Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.
2 Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
3 Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
4 Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
5 Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
6 Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.
7 Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.
8 Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.
9 Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.
10 Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
11 Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.
12 Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
14 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.
15 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
16 Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.
17 Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.
18 Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
20 Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.
21 Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.
22 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.