1 Žodžiai Agūro, Jakės sūnaus. Taip jis kalbėjo Itieliui, pačiam Itieliui ir Ukalui:

2 "Aš suprantu mažiau negu kiti ir neturiu žmogaus proto.

3 Aš nesimokiau išminties ir neturiu Šventojo pažinimo.

4 Kas užžengė į dangų ir nusileido? Kas sulaikė vėją savo rankomis? Kas įvyniojo vandenis į drabužį? Kas nustatė žemės ribas? Kuo vardu Jis ir Jo sūnus, ar žinai?

5 Kiekvienas Dievo žodis yra tyras; Jis yra skydas tiems, kurie Juo pasitiki.

6 Nieko nepridėk prie Jo žodžių, kad Jis neapkaltintų tavęs ir neliktum melagis.

7 Dviejų dalykų prašau, neužgink man jų pirma, negu mirsiu.

8 Pašalink nuo manęs tuštybę ir melą; neduok man turtų nė skurdo, maitink mane tuo, ko man reikia,

9 kad pasisotinęs neišsiginčiau Tavęs ir nesakyčiau: ‘Kas yra Viešpats?’ arba nuskurdęs nevogčiau ir be reikalo neminėčiau Dievo vardo.

10 Neskųsk tarno jo šeimininkui, kad jis nekeiktų tavęs ir tu neliktum kaltas.

11 Yra karta, kuri keikia tėvą ir nelaimina motinos.

12 Karta, kuri laiko save švaria, bet nenusiplauna savo purvo.

13 Karta, kurios išdidus žvilgsnis ir pakeltos blakstienos.

14 Karta, kurių dantys yra kardai ir peiliai, kuriais ji suryja vargšus krašte ir beturčius tarp žmonių.

15 Siurbėlė turi dvi dukteris, kurios šaukia: ‘Duok, duok!’ Trys dalykai yra nepasotinami, o ketvirtas niekada nesako: ‘Užtenka’.

16 Tai mirusiųjų buveinė, nevaisingos įsčios, žemė, kuri sugeria vandenį, ir ugnis­ji nesako: ‘Užtenka!’

17 Akis, kurios tyčiojasi iš tėvo ir niekina paklusnumą motinai, iškapos varnai slėnyje ir suės erelio jaunikliai.

18 Trys dalykai man nesuvokiami ir ketvirtojo nesuprantu:

19 erelio kelias padangėje, gyvatės­ant uolos, laivo­jūroje ir vyro kelias su mergaite.

20 Štai kelias neištikimos moters; ji pavalgo ir, nusišluosčiusi lūpas, sako: ‘Nieko blogo nepadariau’.

21 Dėl trijų dalykų sujuda žemė, ketvirtojo ji negali pakęsti:

22 tarno, kai jis karaliauja, kvailio, kai jis pasisotina,

23 bjaurios moteriškės, kai ji išteka, ir tarnaitės, kuri užima šeimininkės vietą.

24 Keturi žemės gyvūnai yra maži, bet labai išmintingi:

25 skruzdės nėra stipri tauta, tačiau vasarą prisirengia sau maisto;

26 triušiai yra silpni, tačiau pasidaro namus uolose;

27 skėriai neturi karaliaus, tačiau tvarkingai skrenda būriais;

28 voras audžia savo rankomis, tačiau būna ir karaliaus rūmuose.

29 Trys vaikšto išdidžiai, ketvirtas eina didingai:

30 liūtas­stipriausias tarp žvėrių, nebijo nieko;

31 kurtas, ožys ir karalius priešaky savo žmonių.

32 Jei buvai kvailas ir aukštinai save ar planavai pikta, užsidenk ranka savo burną.

33 Plakant pieną, gaunamas sviestas; stipriai šnypščiant nosį, pasirodo kraujas; pykčio kurstymas sukelia ginčą".

1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.