1 Dėl savo užgaidų žmogus atsiskiria nuo kitų ir prieštarauja tam, kas teisinga.
2 Kvailiui nerūpi išmintis, o tik parodyti, kas yra jo širdyje.
3 Kai ateina nedorėlis, ateina ir panieka, o su nešlove ateina gėda.
4 Žmogaus žodžiai yra gilus vanduo, išminties šaltinistekanti srovė.
5 Negerai būti šališku nedorėliui ir teisme nuskriausti teisųjį.
6 Kvailio lūpos sukelia vaidus, ir jis savo burna prašosi mušamas.
7 Kvailio burna jį pražudo; jo lūpospinklės jo sielai.
8 Apkalbos yra lyg skanėstas, kuris pasiekia žmogaus vidurius.
9 Kas tingi dirbti, yra naikintojo brolis.
10 Viešpaties vardastvirtas bokštas, teisieji bėga į jį ir yra saugūs.
11 Turtuolio lobis yra jo įtvirtintas miestas, ir jo nuosavybė yra kaip aukšta siena jam.
12 Prieš sunaikinimą žmogaus širdis pasididžiuoja, prieš pagerbimą eina nuolankumas.
13 Kas atsako, iki galo neišklausęs, tas kvailas ir begėdis.
14 Žmogaus dvasia palaiko jį negalioje, bet kas pakels sužeistą dvasią?
15 Supratingojo širdis įgyja pažinimo ir išmintingojo ausis pažinimo ieško.
16 Dovanos plačiai atidaro žmogui duris pas didžiūnus.
17 Pirmasis, kalbąs teisme, atrodo teisus, kol ateina jo kaimynas ir išklausinėja jį.
18 Metant burtus pašalinami nesutarimai ir padaromas sprendimas tarp galingųjų.
19 Įžeistas brolis yra kaip įtvirtintas miestas; ginčai atskiria lyg pilių užkaiščiai.
20 Žmogus pripildys pilvą savo burnos vaisiais, pasisotins savo lūpų derliumi.
21 Mirtis ir gyvenimas yra liežuvio galioje; kas jį mėgsta, valgys jo vaisių.
22 Kas randa gerą žmoną, randa laimės ir Viešpaties palankumą.
23 Beturtis kalba maldaudamas, o turtingas atsako šiurkščiai.
24 Kas nori turėti draugų, turi pats būti draugiškas; būna draugų, artimesnių už brolį.
1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.
2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.
4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.
10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.
11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.
12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.
16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.
17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.
19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.
20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.
23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.
24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.