1 Espero que sejam pacientes para comigo, e me deixem dizer ainda um pouco mais, embora pareça tolice.

2 Eu preocupo-me convosco, mas com um cuidado que vem de Deus. Quero que as vossas vidas sejam inteiramente para Cristo, tal como uma moça, virgem e pura, reserva todo o seu amor ao seu noivo.

3 E todo o meu receio é que de alguma forma o vosso espírito seja enganado e se afaste da devoção sincera a Cristo, tal como Eva foi enganada por Satanás no jardim do Éden.

4 Sei que se alguém vos for pregar sobre outro Jesus diferente daquele que vos anunciámos, ou com um outro espírito que não seja o Espírito Santo que já receberam, anunciando-vos um outro evangelho além daquele que já aceitaram, vocês, na vossa ingenuidade, facilmente acreditarão em tudo.

5 E contudo eu não me considero em nada inferior a esses sublimes apóstolos.

6 Se sou fraco orador, em todo o caso sei bem aquilo de que estou a falar, e vocês já disso têm tido repetidamente a prova, pois nos temos dado a conhecer inteiramente.

7 Terei errado talvez, desvalorizando a vossos olhos o nosso serviço convosco, pelo facto de vos ter anunciado o evangelho sem nada ter recebido da vossa parte, pensando assim contribuir para a vossa edificação no caminho de Deus? k

8 E o facto é que empobreci, por assim dizer, outras igrejas, recebendo delas aquilo de que precisava regularmente para meu sustento enquanto aí estava, a fim de me não tornar pesado a ninguém.

9 E quando comecei a sentir certa necessidade, mesmo assim nada vos pedi, pois os irmãos da Macedónia levaram-me outra oferta. E desta forma nunca vos sobrecarreguei. E farei que assim seja também no futuro.

10 Tão certo como Cristo habitar em mim, hei-de continuar a fazer de forma a não perder este mérito, na minha obra junto de todas as igrejas da Grécia.%

11 E isto porquê? Porque não vos amo? Deus bem sabe o quanto vos amo.

12 Mas procurarei sempre agir assim para evitar que outros, inchados no seu orgulho, finjam que estão a trabalhar da mesma forma que nós.

13 Tais homens não são enviados de Deus; são gente desonesta que vos engana, fazendo-se passar por apóstolos de Cristo.

14 E nada me admiro, visto que o próprio Satanás se pode transformar em anjo de luz

15 Portanto não me surpreende que os seus servidores possam fazer o mesmo, parecendo que são ministros de Deus. Mas no fim receberão o castigo que merecem as suas más obras.

16 Outra vez vos digo: não pensem que perdi o juízo por vos falar assim; mas ainda que o pensem, oiçam-me na mesma, agora que me vou gabar um pouco, também.

17 Tal gabarolice não é coisa que o Senhor deseje, mas vou dizê-la como se eu estivesse louco

18 Andam aí tantos a gabar-se, pois agora é a minha vez.

19 Vocês consideram-se tão sensatos e no fim de contas ouvem tão facilmente essa gente insensata.

20 Não se importam nada que eles vos escravizem, tirando-vos tudo o que têm, explorando-vos, tratando-vos até com arrogância e esbofeteando-vos.

21 Tenho talvez mesmo certa vergonha, humanamente falando, em o dizer, mas o certo é que não seria capaz de ter tanta ousadia como eles na verdade posso gabar-me - falo de novo como néscio - de tudo sobre o que eles também se gabam.

22 Eles gabam-se de serem hebreus? Eu também o sou. Dizem ser israelitas? Também eu sou. São descendentes de Abraão? Pois eu também.

23 Dizem que servem Cristo? Muito mais o tenho servido eu. (É como se estivesse fora de mim ao dizer isto.) Tenho trabalhado muito mais, e também tenho sido muitas mais vezes preso e açoitado, e tenho enfrentado a cada instante a morte, muitas mais vezes do que eles.

24 Em cinco ocasiões diferentes os judeus me aplicaram os seus quarenta açoites menos um.*

25 Três vezes recebi o castigo da vara. Fui uma vez apedrejado. Passei por três naufrágios. Numa ocasião cheguei a ficar uma noite e um dia à deriva, em pleno mar alto.

26 Tenho viajado quilómetros e quilómetros, arriscando-me, ao atravessar perigosas torrentes e também zonas infestadas de salteadores. Sei o que é estar em perigo tanto entre o meu próprio povo, os judeus, como entre os gentios. Conheço o perigo das multidões amotinadas nas grandes cidades, o perigo da morte no deserto e no mar, assim como o perigo entre os falsos irmãos

27 Tenho suportado canseiras, sofrimentos e noites sem dormir. Tenho passado frequentemente pela fome, pela sede, e sei o que é ter frio e não ter roupa para me agasalhar.

28 E além disto tudo, tenho, interiormente, o cuidado constante sobre o progresso de cada igreja.

29 Quem enfraquece espiritualmente que eu não me sinta triste? Quem é ofendido na sua fé, que eu não me exalte, correndo em sua defesa?

30 Mas se tiver de falar em mérito, realmente prefiro então referir-me àquele que diz respeito antes à minha fraqueza.

31 O Deus e Pai de nosso Senhor Jesus Cristo - louvado seja para sempre - sabe que não minto

32 Em Damasco, o que governava ali, sob o mando do rei Aretas, chegou ao ponto de mandar guardar todas as saídas da cidade, para poder prender-me.

33 Fui porém descido numa cesta, por uma abertura na muralha, e assim escapei!

1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.

2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.

4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

5 Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.

6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

7 Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että-alentaessani itseni, jotta te ylenisitte-olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?

8 Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.

9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.

10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.

11 Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.

12 Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.

13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

16 Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.

17 Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.

18 Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.

19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.

20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.

21 Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa-puhun kuin mieletön-sen uskallan minäkin.

22 He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.

23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;

25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;

26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.

31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.

32 Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,

33 ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.