1 Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.4 He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.6 He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.7 Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.8 He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.9 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.10 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.11 Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.13 He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.15 Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.16 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.17 Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.18 Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.19 Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.21 Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.22 Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.23 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.24 Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?25 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?26 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.27 Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.28 Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.29 Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!30 Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.

1 "但现在年纪比我小的人都笑我； 我不容许他们的父亲与我羊群的犬只为伴。 2 他们的气力已经衰退了， 他们两手的力量对我有什么益处呢？ 3 他们因穷乏与饥饿而消瘦， 在黑夜荒废与荒凉之地咀嚼旷野的干草； 4 他们在草丛中采摘咸草， 以罗腾树根作食物。 5 他们从人群中被赶出去， 人追喊他们如追喊贼一样， 6 以致他们住在惊吓谷之中， 在地洞和岩穴之间； 7 他们在草丛中间喊叫， 在杂草之下集合起来。 8 他们都是愚顽人、下流人的子孙， 被人鞭打逐出境外。 9 现在他们以我为歌曲， 我竟成了他们的笑柄。 10 他们厌恶我， 远远地离开我， 又不住吐唾沫在我脸上， 11 因为 神把我的弓弦松开， 叫我受苦， 他们就在我面前任意妄为。 12 一窝暴民在我右边兴起， 推开我的脚， 筑起灾难的路攻击我。 13 他们拆毁了我的路， 没有别人的帮助也能毁灭我； 14 他们闯进来如闯大破口， 在废墟之中辊过来， 15 惊骇临到我的身上， 驱逐我的尊严如风吹一般， 我的好景像云一样过去。 16 现在我的心伤恸有如倒了出来， 苦难的日子把我抓住。 17 夜间痛苦刺透我的骨头， 疼痛不止， 不住地咀嚼我。 18 我的衣服因 神的大力变了形， 他的大力如外衣的领口把我束紧。 19 神把我扔在泥中， 我就像尘土和炉灰一般。 20 神啊！ 我向你呼求， 你却不应允我， 我站起来， 你也不理我。 21 你变成待我残忍， 用你大能的手迫害我， 22 你把我提到风中， 使我被风刮去， 使我在暴风中消散。 23 我知道你必使我归回死地， 归到那为众生所定的阴宅。 24 然而人跌倒， 怎会不伸手？人遇灾祸， 怎会不呼救呢？ 25 艰难过日的， 我不是为他哀哭； 贫穷的， 我不是为他忧愁吗？ 26 我希望得福乐， 灾祸就来了； 我等候光明， 幽暗就到了。 27 我的心肠沸腾、不安， 痛苦的日子临到我。 28 我四处行走， 全身发黑， 并不是因为日晒； 我在会中站着呼求。 29 我与野狗为兄弟， 又与鸵鸟作同伴。 30 我的皮肤发黑脱落， 我的骨头因热发烧， 31 所以我的琴音变为哀音， 我的箫声变为哭声。"